Kotka persauksissa ja Topsy-puikko korvassa

Nyt kun joulukalenterin luukut on revitty auki, ehdin vihdoin keskittyä Nollavaimon antamaan tunnustukseen ja vastaamaan siihen liittyvään haasteeseen. Kiitän vielä Nollavaimoa lämpimästi, sillä en tiedä, mistä hän on minut löytänyt. Keksinyt päästään varmaan, ja sitten muutuin todeksi, simsalabim. Ikäväkseni täytyy myöntää, että hyvin lihaisaksi todeksi, sillä vietin eilen tyttöjen saunailtaa ja olin kaikista punkeroin. Jotenkin tuli sellainen alemmuuskompleksifiilis, vaikka olin kyllä muuten seurueen säkenöivin ja älykkäin. Ja söin eniten pitsaa.

Nollavaimo kirjoitti blogissaan lisää erinomaisuudestani, ja koska hän vaikuttaa todella, todella viisaalta, tahdon tietenkin jakaa luonnehdinnat kanssanne: Hauskaa sanailua sanojen ammattilaiselta. Helppoa luettavaa ilman pilkku- tai muitakaan virheitä. Hahaa. Entäs, jos jätänkin pilkkuvirheitä tekstiin aivan tahallani? Ettekä huomaa mitään? Miettikääpäs sitä. Koska teillä ei kuitenkaan ole mitään tähdellistä tekemistä, menkää Nollavaimon blogiin katsomaan, ettei hänelläkään (hänessäkään) mitään virheitä ole. Herneetkin pani tuossa joulukuussa jo nenästä kaivellen, kun on niin kauhean aktiivinen.

No mutta. Haasteen mukaan minun pitää kertoa teille viidestä ominaisuudestani tai omituisuudestani. Uumoilin, että kummallisuuksien löytäminen olisi vaikeaa, mutta kas, niitäpä vain tupsahtelee. Kysyin nimittäin apua mieheltä, ja jo alkoi tulvia muukin kuin Pohjanmaa.

1. Minulla ei ole koskaan ollut hampaissa reikiä. Eniten niitä on matkan varrella löytynyt pitkien kalsareiden haaruksista. Mikä siinä on, että ne eivät kestä? Kyse ei ainakaan kalsareiden kohdalla ole siitä, ettäkö reiteni hinkkaisivat liiaksi yhteen. Jalkani ovat kuin heinänkorret, kuten jo tuossa alussa taipumuksistani kerroin. Saatte ihan itse päättää, mikä on totuus. Fakta on se, että laihdutuskuuri alkaa heti ensi vuonna joskus.

Mutta siis olen erityisen ihana hammasluultani. Se on keltainen, mutta kestävä.

2. Olen nipo. En käsitä, miten kaapinovi ei voi mennä kiinni, tyhjä meetvurstipaketti roskikseen, likaiset vaatteet jonnekin muualle kuin pitkin poikin lattialle, kengät edes eteisen seinustalle (onko se muka liikaa vaadittu?), astiat pesukoneeseen. En käsitä, miksi tavarat eivät voi olla paikoillaan. Mies ei käsitä, mitä vikaa sotkemisessa on. Se kun on niin mukavaa puuhaa.

Olen nipo myös sen suhteen, että keskiarvoni oli yläasteen päättötodistuksessa 9,8. Pari puuttuvaa kymmenystä jäytävät vieläkin. Liikunnan numerohan se siellä hankasi vastaan reisieni lailla ja kuvaamataito. Olen aivan törkeän hyvä vetämään viivoja.

3. En polta tupangia, enkä ole tatuoitu. Aika kummallista tässä rapistuneessa maailmantilassa. Jos minun pitäisi ottaa tatuointi, keksisin jotain persoonallista, kuten ruusun rintaan tai delfiinin olkapäähän. Kotka perässä kävisi myös. Tai ehkä hommaisin kauneuspilkun ihan uravalintaani kunnioittaen. Jos taasen tupangia polttelisin, olisin jälki-istunnossa joka päivä, joten olen katsonut paremmaksi jättää sen homman väliin. Harrastankin sitä paitsi niin paljon kaikenlaista, että minulla ei ole aikaa poltella tupakkia. Olen esimerkiksi himolenkkeilijä. Aaahhahhah.

4. Tykkään erityisen paljon suklaasta. Siinä ei ole mitään omituista, tai jos mielestänne on, olette itse kehitykseltänne häiriintyneitä. Koska olen hyvä ihminen, olen ojentanut auttavan käteni ja ohjeistanut oppilaita nostamaan numeroitaan suklaarasioin, mutta koska nykynuoriso ei tajua omaa parastaan, olen saanut vasta yhden Geisha-patukan kesken lukukautta. Voitte pidättää minut lahjuksenotosta, sillä todellakin söin patukan.

5. Tämä saattaa yllättää teidät, mutta olen tosi ihana. Olen tosi luonnonkaunis ja suihkunraikas. Minun ei tarvitse edes meikata, ja herätän huomiota. Haluaisin rasvaimun, mutta tuttu kosmetologini tiesi, ettei siihen ole kuulemma tarpeeksi isoa imuria.

6. Minun on aina pakko selvittää heti kaikki mieltä vaivaavat asiat. Vähän aikaa sitten esimerkiksi keskustelimme syvällisesti töissä vertauksista, eufemismeista ja sen sellaisista mielenkiintoisista jutuista. Mietimme siinä hiuksia, jotka ovat mustat kuin eebenpuu ja ihoa, joka on valkoinen kuin lumi, ja arvuuttelimme huulten väriä. Saman tien oli tarkistettava, ovatko Lumikin huulet todellakin punaiset kuin veri, sillä se kuulosti melko raa'alta. Kyllä ovat, tiedoksenne. Ennen vanhaan olisi pitänyt valjastaa hevonen ja lähteä ponilla kirjastoon tarkistamaan asia, joten nykyään kaikki on kyllä niin paljon paremmin. Sen kun vaan skypettää Grimmin veljeksille ja kysyy.

Tiesittekös muuten sitä, että Grimmin vanhemmassa Lumikki-versiossa saa paha kuningatar lopuksi rangaistuksekseen tanssia häissä tulikuumat rautakengät jalassa. Siitäs sai.

7. Putsaan tosi usein korvat. Lääkärit sanovat, että korvaan ei saisi laittaa mitään sormea ohuempaa, mutta höpö höpö, sanon minä. Topsy-puikottelu on tärkeää, samoin kuin töhnän kaivaminen kynsien alta lyijytäytekynän kärjellä.

Mutta joo. Pikkuvikoja. Paljon vähemmän kuin ihmisessä noin niin kuin keskimääräisesti. Eipä tarvi paljon uuden vuoden lupauksia tehdä.