sunnuntai 18. joulukuuta 2011

18. joulukuuta: Varkaissa

Tämä on se luukku, josta suklaat joku kävi aikaisemmin salaa syömässä. Myöntäkää vaan pois, ihan varmasti olette joskus olleet sen verran malttamattomia, että menitte ja avasitte jonkin seuraavien päivien luukuista, katsoitte kuvan tai söitte suklaan, suljitte luukun ja olitte tyytyväisiä.

Minä en ollut, vaan podin omantunnontuskia melkein traumaksi asti. Minulla oli joskus ennen muinoin tavarakalenteri, josta sai joka aamu jonkin minipienen muoviesineen tai lelun, hurraa. Kerran rikoin rajojani, raggari kun olin, ja avasin illalla sängyssä seuraavan päivän luukun varovasti keittiöveitsellä. Huomatkaa suunnitelmallisuus. Muistan tosin senkin, miten arvoin pitkään veitsi kädessäni, teenkö rikosta vai en.

Päätin lipsua pimeyden teille. Kun olin nähnyt, mikä yllätys oli (en muista), suljin luukun häpeissäni ja oikeastaan vähän kauhuissanikin tottelemattomuudestani. Omantunnon kosto oli välitön, sillä syyllisyys painoi minua aivan hirvittävällä voimalla. Kaikki nämä vuodet olen pitänyt asiaa sisälläni, mutta tunnustan tässä nyt teille kaiken. Olen avannut kalenterinluukun etukäteen. Kerran elämässäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti