torstai 25. helmikuuta 2016

Kyselyikä

Koska olen järkevä ja muutenkin sangen ihastuttava, minua ei jaksa lakata ihmetyttämästä muutama nykymaailman seikka. No, itse asiassa niitä on aika monta. Haluaisinkin välillä palata aikaan, jolloin oli C-kasetit ja halvemmat Jopot, sillä vaikka hulluja on ollut aina, nykyään niitä on enemmän.

Erityisesti alla lueteltuja asioita olen jaksanut ihmetellä jo pitkään, eikä muutosta näy:


Miten heikko itsetunto pitää olla, että ottaa perseestään kuvan Internetiin?

Kuinka itserakas pitää olla, että ottaa perseestään toistuvasti kuvan Internetiin?

Missä vaiheessa perä meni pään ohi?

Kenen mielestä Kardashianien persaukset ovat oikeasti kauniita?

Onko fitness hyvää itsekuria vai heikkoa itsetuntoa?

Mikä saa ihmiset luulemaan, että ankannaama voittaa hymyn?

Hurahtavatko vain heikot ihmiset?

Ovatko uskonto ja urheilu yhtä vahvoja niille, joilla on taipumusta hurahtaa?

Mikä on perimmäinen syy siihen, että ihminen syö joka päivä rahkaa tai raejuustoa? 

Saavuttaako ihminen koskaan "parasta minäänsä"?

Onko ihminen kuollessaan onnellinen siitä, että punnitsi ruokansa?

Miten tyhmä on ihminen, joka antaa tehdä itsestään vielä tyhmemmän televisiossa?

Miten tyhmä on ihminen, joka jakaa päivästä ja kerrasta toiseen pihapaljuarvontoja, osallistuu 600 iPhonen arvontaan ja luulee voittavansa myös Kahvinystävien yhteisön täydellisen Muumi-mukikokoelman?

Voiko tyhmyydestään päästä eroon?

Miksi joka alalla on huonoja työntekijöitä, vaikka paikkoihin valitaan aina paras?

Pitäisikö vain valita paras perse?

Mistä tämä sosiaalisessa mediassa korostunut ihmisperseily johtuu?



Onko vaikeneminen kultaa?





Järjettömät num3r0t

Matematiikka on humanisteille ja ihmisille kummallinen laji. Numeroissa pitäisi olla muka logiikkaa ja maailmassa lainalaisuuksia, mutta ei kyllä ole.

Talvisin Suomen kansaa puhuttavat esimerkiksi pakkaslukemat ja jääkiekko. Miettikääpä nyt, ei ole mitään järkeä vaikkapa joissain pakkasrajoissa: mennäänkö koulussa hiihtämään, jos on viisitoista astetta pakkasta? Varmasti mennään, hyvin suihkii ja karaistuu. Mennäänkö, jos on -18? No totta kai, talvisodassakin hiihdettiin!

Olisiko hyvä raja sitten -20 astetta, jonka ylityttyä suksittelun voisi viimeistään katsoa epämiellyttäväksi tapahtumaksi? Kyllä, ainakin poikien liikunnanopettajan mielestä, sillä sinne jäivät pojat katselemaan opetusvideota saliin, kun me tytöt lähdimme ladulle ja jäädyimme siihen kiinni. Nimim. Ikuisesti katkera, jo vuodesta -91.

Miksi tämä kaikki numeroiden kanssa eläminen ja nipottaminen? Mitä käytännön väliä sillä on, onko pakkasta -19,3 astetta vai -20,1 astetta? Tuntuuko viima heti huomattavan erilaiselta alamäessä? Ottaako toisella tapaa henkeen tasamaalla pökkiessä? Mitä, jos on -18, mutta tuulee Jäämereltä?

Entäs välitunnit sitten: ei ole nykynuorella toppahousuja koulussa, ei pitkiä kalsareita, ei pipoa eikä hanskoja. Huppu on, mutta päässä vain tunnilla. Jos kuitenkin pakkasraja on -18 astetta, vaikka viime vuonna se oli jonkun mukaan -15 astetta (nyt on kestävämpi vuosikerta), niin ulos mennään ja virkistytään, ratiritirallaa. Ohjesääntö, laki, toimintakertomus, virkaehtosopimus, opetussuunnitelma, Suomen Hiihtoliitto ja maailmankaikkeus niin määräävät ja rehtorikin vielä. Joissain kouluissa toisin kuin toisissa, KiVa.

Kenellä on valta päättää pakkasrajat?

Jääkiekko se vasta kaavoihin ja numeroihinsa kangistunutta onkin. Miten mukavaa olisikaan, jos pelajaan selkämyksessä lukisi vaikkapa 268 esimerkiksi pelaajan syntymäajan mukaan, 6,7 yläkoulun päättötodistuksen keskiarvon mukaan tai 4/4 siksi, että vain haluaa. Miksi pitää hirttäytyä mielikuvituksettomasti tasalukuihin ja hinata varattuja numeroita hallin kattoon? Jos kerran on keksitty negatiiviset luvut asteikkoon, niin ei muuta kuin käyttöön ne vaan, sinne selkään vaikka koko matemaattinen yhtälö. Minä valitsisin numerokseni 20565 vanhanaikaisella kiemurakakkosella, sillä kun vanhat puhelinnumerot olivat vielä voimassa, ihmisten muisti oli paljon parempi. Kunnia sille.

Sekin häiritsee, että aina pitää jotenkin suosia tasakymmeniä. Paljon mieluummin olen, kuulkaa, alle 40-vuotias kuin pyöreät 40.