torstai 26. kesäkuuta 2014

Vaatteet opettajan tekevät


Ne kengät ovat nyt roskiksessa.

Niissä ei ollut mitään vikaa. Ne olivat nätit, mustat remmikengät kaupassa ja vielä ensimmäisen käyttökerran ajan. Sen jälkeen kengät lähinnä etoivat. Niitä oli arvioitu hitaalla katseella varresta korkoon, korosta takaisin varteen ja annettu nyökäten hyväksyntä.

Seksikkäät. 

En osannut sanoa kommenttiin mitään. Olin hämmentynyt ja tunsin itseni hieman häpäistyksi. Vasta myöhemmin keksin nasevia vastauksia ja kuulin kollegalta, miten kommentoija olisi ansainnut luunapin otsaansa.

Vaikka episodista on kulunut jo pitemmän aikaa, olen hämmentynyt siitä, miten suuresti muutama harkitsematon sana minuun vaikutti. Remmikengät jäivät vapaa-ajallakin kenkäkomeroon, sillä niistä tuli minulle väärinymmärretty ja loukattu olo. Pyrkimykseni ei ole pukeutua mitenkään erityisen viettelevästi - eikä todellakaan, etenkään tai varsinkaan töissä.

FT Marjo Kamila on pohtinut parin vuoden takaisessa väitöskirjassaan  opettajien pukeutumista ja sitä, miten heidän vaatetuksensa on viesti niin oppilaille kuin toisille opettajillekin. Minäkin olen viestinyt paitsi kengilläni myös muuten: eräänä vuonna sain oppilailta Tyyliope-diplomin (kaikki muut olivat varmaan jo saaneet) - ja toisaalta eräänä hämmensin tunnelmaa, kun minulla sattui olemaan koulun liikuntailtapäivänä samanlaiset MicMacin vapaa-ajanhousut kuin muutamalla oppilaalla. Opin, että opettajan ei pidä teinin reviirille astuman, ja kun huomasin muutama vuosi takaperin eräällä etupulpetin tytöllä samanlaisen farkkupaidan kuin minulla, vein paidan samantien mökille. Kyse ei ollut niinkään minusta kuin oppilaasta, jota teollani jalosti ajattelin.

Oppilaat ovat opettajien pukeutumisen suhteen hyvin tarkkaavaisia, lähes röntgenkatseisia. Kerran yksi jopa viittasi kesken tunnin ja kehotti minua kiristämään korvakoruni takana olevan lukon. Uudet asut ja asusteet huomataan heti, ja varsinkin tytöt tykkäävät niistä myös hymyillen mainita. Joskus palaute voi tosin olla rajuakin. Kun olin raidoittanut hiuksiani tummasta kohti omaa vaaleaa väriäni, kuului takaovella klo 07.50 välitön aamupalaute: "Anteeksi nyt, mutta ei kyllä sovi yhtään." Sinä päivänä keskustelimme kaikkien kanssa paitsi rehellisyydestä myös kohteliaisuudesta, hienovaraisuudesta ja hyvistä käytöstavoista.

Kyllä mekin aikoinaan osasimme. Omalta yläkouluajaltani muistan erityisesti ruotsinopettajamme suosikin, mustikansinisen neuleasun ja sen, miten pojat keskittyivät innokkaina nuorehkon opettajan takapuoleen. Yhdellä opettajalla oli aina harmaat suorat housut ja samaan sävyyn neuleliivi, toisella töröttivät rinnat terävinä kuin Madonnalla tötteröaikoina. Ei ole helppoa olla opettaja, etenkään ensimmäisinä vuosina, kun hakee ammatillista identiteettiään ja uskottavuutta vielä vaatteidenkin kautta. Minullakin taisi olla puoli vuotta suorat housut.

Joka ammatissa on jonkinlaiset omat pukeutumiskoodinsa tai työasunsa. Minulla lämpöisten koulupäivien varalle hankitut remmikengät ovat nyt olleet roskiksessa jo vuosia, ja Kamilan luennolla ajattelin kiitollisena, miten suvaitsevainen ja rento työyhteisömme onkaan. Meillä saa olla ja pukeutua, miten itselle parhaiten sopivalta tuntuu. Meille mahtuu Maripaitaa, WWF:ää, kaulusta, neuletta, jakkua ja puvuntakkia, terveyssandaalia, tennaria ja korkokenkää, lyhyttä ja pitkää hametta, huivia, korua ja jopa Batman-asu. Pari asiaa on kuitenkin varmaa: kukaan meistä ei pidä sisätiloissa pipoa enkä minä enää ikinä remmikenkiä.




torstai 19. kesäkuuta 2014

Jalkapallo on tyhmä laji

Jalkapallo on vähän tyhmä laji.

- Jalkapallokenttä on aivan liian iso, ja sitä siinä sitten ravataan puolitoista tuntia päädystä toiseen.
- Pelissä tulee liian vähän maaleja, ts. siinä ei tapahdu mitään.
- Tylsää.
- Maali on suuri, mutta silti pallo ei mitenkään muka osu sisään. 
- Miten ammattilaiset voivat olla niin huonoja?
- Aikuiset miehet kieriskelevät kuolemaa tehden maassa, kun joku vähän tönäisee tai vie pallon. 
- Luuserit. Säälittävät luuserit. Miettikää nyt, jos joku vaikka putkimies aina heittäytyisi ketoon rakennustyömaalla, kun tulisi pieni epäonnistuminen. Tai opettaja alkaisi väännellä tuskasta naamaansa oppilaan vastattua väärin ja hyppäisi luokan lattialle itkemään. 
- Unohdan joka vuosi uudelleen, mikä on paitsio.
- Tuomarit eivät voi nähdä kaikkea, ja silti saavat viheltää pilliin mielensä mukaan, yleensä väärin.
- Maalikameraakin syytetään, sillä kyllä ihmissilmä on parempi, jos kameran tuomio on väärä.
- Mikä se paitsio nyt sitten muka on?
- Vaikka oikeastaan ihan turha selittää, sillä en ymmärrä kuitenkaan.
- Mihin paitsiota muka tarvitaan? Sen kun potkivat niihin maaleihin vaan, ja innokkaampi voittakoon. Ilman paitsiota tulisi enemmän maaleja, ja sitä kansa haluaa.
- Jalkapallofanit ovat fanaatikkoja ja huligaaneja ja tappelevat.
- Jos menee vahingossa väärän seuran pubiin, voi saada turpaansa.
- Kyllä ihmisen pitäisi saada kannattaa mitä tahansa joukkuetta ja ilmaista mielipiteensä vapaasti.

Jalkapallo on kiva laji.

+ Koska pelaajilla ei ole kypärää päässä, näkee, ketä voisi alkaa kannustaa.
+ Ne lapset siinä alussa pelaajien vierellä ovat suloisia.
+ David Beckham on ihan jees, samoin joku niistä kuuluisista Ronaldoista tms.
+ Reisilihakset näkyvät hieman.
+ Saksipotkut taaksepäin ovat hienoja. Niitä voisi olla enemmän.
+ Jalkapalloilijoiden varusteet vievät kotona paljon vähemmän tilaa kuin jääkiekkoilijoiden. Ajattelen tätä niin kuin taloudenhoidon kannalta.
+ Jalkapalloilijat eivät varmasti haise yhtä pahasti hieltä kuin vaikkapa jääkiekkoilijat.
+ Jalkapalloa on paljon helppo pelata kaveriporukalla vaikkapa tupareissa tai varpajaisissa.
+ Maalivahtien potkut ovat aivan mielettömän pitkiä.
+ Voisi ihan hyvin ja vaihteen vuoksi kehittää jonkin pallon potkimisen pituuskisan.
+ En keksi enempää. Ruoho on vihreää ja katsojilla on lämpöisempää kuin jäähallissa tai hiihtoladun varrella.

Kyllä nyt niin kävi, että ensimmäinen lista on pidempi ja plussat jäivät aivan paitsioon. Voi voi.




keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kun on tarpeeksi VIP

Olen tämän alkukesän aikana jonottanut useamman kerran nöyränä lentokentällä, liikenneruuhkassa ja nähtävyyksen äärellä. Siinä on kieltämättä tullut mieleen, ettei kaikkien varmaan tarvitse ikinä jonottaa minnekään: kun on tarpeeksi tärkeä henkilö, saa mennä, minne haluaa, eikä tarvitse yhtään ainoata VIP-korttia lompakkoonsa. Ei ole Obaman ja Putinin edessä sadan metrin jonoa, kun he haluavat käydä Eiffel-tornissa. Ei täydy moisten varata kuukausia etukäteen nousuaikaa toisen tasanteen hissiin tai seistä tuntitolkulla nähtävyysjonossa, saada pöytää haluamastaan ravintolasta tai aitiopaikkaa jalkapallon MM-kisoihin. Sitä paitsi kun on tarpeeksi venäläinen, ei muutenkaan tarvitse jonottaa yhtään minnekään, sen kun vain rynttää suoraan sinne, minne huvittaa.

In Russia we always go first.

Kerran jouduin laittamaan Rukalla muutaman kymmenen aikuista itänaapuria ojennukseen. Kyseessä oli lastenrinne, jossa on ilmainen, lyhyt liukumattohissi ja vieressä köysihissi. Pienet lapset alkoivat olla neuvottomia, kun suurehko ryhmä venäläisiä oli lähtenyt tutustumaan laskettelun saloihin. Kun kotimaan lapsoset laskivat jalat harallaan alas ja asettuivat nätisti jonoon uutta nousua varten, tulivat rysmylit ryminällä ja rynnivät suoraan jonon kärkeen. Kun näin touhua jonkin aikaa, eikä kukaan henkilökunnasta puuttunut toimintaan, paloivat käämini ja otin komennon käsiini. Marssin kylmästi hissille, viisoin vihaisesti karvahattuiset sivuun ja ohjasin pikkulapset heidän eteensä. Ehkä saatoin sanoa jotain suomeksi, englanniksi ja venäjäksikin, vaikken sitä edes yhtään osaa. Ääritilanteissa sitä nimittäin jotenkin vain tulee suusta, sillä minulla on kielillä puhumisen lahja. Osaan ruotsiakin. Jag kan Sverige. Ja kun on opettaja, osaa laittaa myös aikuiset jonoon, jos sellaiseen toimenpiteeseen on tarvetta.

Se on nimittäin niin, että in Finland we have this thing called reilu meininki.

On jonottamisessa puolensakin, sillä kyllä siinä voi ainakin kehittää itsehillintäänsä ja kärsivällisyyttään. Voi siinä mietiskelläkin, harrastaa nettishoppailua tai kutoa joutessaan vaikka villasukan. Itse tyydyin viimeksi vain seisomaan ja analysoimaan edessäni ja takanani olevia ulkomaalaisia. Japanilaiset lukevat karttaa reppu etupuolellaan ja amerikkalaiset puhuvat vaikka puolitoista tuntia putkeen. Yksi oli tehnyt valituksen hotellistaan, kun ei ollut päässyt sateen vuoksi pelaamaan tennistä. Hotellin sivuilla ei nimittäin ollut mitään mainintaa sellaisesta vaihtoehdosta kuin vesisade.

In America we always sue people.

Kun on tarpeeksi VIP, ei tarvitse mennä edes vankilaan. In Italy we have Silvio Berlusconi.






maanantai 9. kesäkuuta 2014

Madame Ässän kesähoroskooppi 2014

Nostinpa juuri pölyttyneen kristallipalloni komerosta, tuijotin sitä syvään ja kas, lahjakas kun olen, näin samantien kirkkaasti tulevaisuuteen. Koska olen armollinen, jaan näkyni ihan ilmaiseksi kaikille. Tämä yleispätevä, koko kuluvan suven kattava ennustus pitää paikkaansa jokaisen kohdalla, ja jos joku jotain muuta väittää, valehtelee tai yrittää olla jotenkin parempi kuin muut.

Luvassa on koko Suomen alueelle vaihtelevaa säätä: Aurinkoista, hellettä, puolipilvistä ja pilvistä, sadekuuroja, kaatosadetta, koko päivän ja koko yön. Ukkosmyrskyjä, jyrinää, välähtelyä, pallosalamoita, televisiot irti seinästä. Usvaa. Tyyntä, vaahtopäitä, kumiveneitä ja katkenneita muoviairoja. Mustikanpoimintaa, hyttysiä, kaatuneita sankoja ja kirosanoja. Kantarelleja kermakastikkeessa. Monta pussillista grillihiiliä, pari kaasupulloa, savustuslastuja, barbeque-kastiketta, palaneita makkaroita, possunlihaa, broileria Mexicana-boxissa, kyljystä, kasleria, sisä- ja ulkofilettä, nautaa, hampurilaisia, täytettyjä sieniä, halloumisalaattia, parsaa, vartaita ja maissia hampaiden välissä. Uusia perunoita, voita ja silliä. Kesäkurpitsaa, joka jää syömättä, kun muutakin parempaa on tarjolla. Raparperipiirakkaa.

Festareita, rokkia, rollia, kansanmusiikkia, jatsia, iskelmää, tangoa ja poppia. Lavatansseja. Yökerhoilua, jonotusta nakkikioskille ja taksiin. Hyvää menoa, ystäviä, hauskanpitoa. Etkoja ja jatkoja. Terassikelejä. Kesähittejä radiosta vielä, kun kesää on jäljellä. Myöhään valvomista, myöhään nukkumista. Olutta, siideriä, lonkeroa, drinkkejä, punaviiniä, valkoviiniä, kuohuviiniä, samppanjaa, sangriaa ja kossukolaa. Kesähäitä, konfirmaatioita, puutarhajuhlia ja markkinahumua. Ylihinnoiteltuja jäätelöpalloja, pehmiksiä, tuutteja, mehujäitä, sorbetteja, puikkoja ja paketteja. Kioskilta, lähikaupasta, marketista, torilta, kotona, kaupungilla, kylässä, mummolassa, ulkomailla. Uusia testattavia makuja ja  hyväksi havaittuja. Vanhan ajan vaniljasyndroomia.

Lyhyitä lomia ja vääriä lomaviikkoja. Liian myöhäisiä varausyrityksiä, loppuunmyytyjä kesäteattereita ja konsertteja, jatkuvaa sadetta. Heinänuhia, allergioita, siitepölyä, kesäflunssia ja päänsärkyjä. Palaneita olkapäitä ja nenänvarsia, maksaläiskiä ja liian pienet viimevuotiset bikinit. Yksinäisiä lomahetkiä, ei yhtään aarretta kesäsateenkaaren päässä ja juuri hankittu hellemekko -70 %:n alennusmyynnissä. Riitelyjä, suuria odotuksia ja ladattuja toiveita, pettymyksiä. Suomen pitkää, kuumaa kesää iloineen ja suruineen. Yövuoroja, viikonloppuvuoroja, huonoja kesätyöpaikkoja tai ei kesätöitä ollenkaan. Raskaita leirejä valvontahommissa, siivoamista festareilla aamuyöstä. Varastettuja lompakoita, huonoja päätöksiä, katumuksen hetkiä ja pillereitä. Kateutta muiden kesälomista. Äänekkäitä mökkinaapureita, alastomia uimareita, kuinka kehtaavat. Liikaa hellettä, liikaa vesisadetta, liian kylmää vettä, sammuneita saunanpesiä ja puolisoita.

Lomapäiviä, lomaviikkoja, lomakuukausia, ammatinvalintakysymyksiä. Rentoutumista ja vapautta. Riippukeinuja, leikkipuistoja, huvipuistoja, vesipuistoja. Kylpylöitä, uimarantoja, aurinkorasvaa, erilaisia kertoimia, hiekkalinnoja, vesileluja, uimapukuja, bikineitä ja pyyhkeitä, rusketusraitoja. Kumiveneitä, soutuveneitä, Ruotsin-laivoja, lomareissuja kotimaahan ja ulkomaille, nopeita päätöksiä. Asuntovaunuja ja -autoja, karaavaanialueita, telttoja, mökkejä, hotelleja, moottoripyöräajeluita ja polkupyörälenkkejä. Äkkilähtöjä, lentokoneita ja junia, oman kullan kuvia yöttömässä yössä. Saunavihtoja. Juhannustaikoja niityllä ja kaivolla, tyynyn alla, vedenpinnassa ja unissa. Käen kukkumista. Iltanuotioita, kitaroita, makkaratikkuja, vaahtokarkkeja, hytisemistä, hyttysten huitomista, ininän sietämistä, hyönteiskarkottimia ja Offia. Muurahaisia sisällä ja ulkona. Tikanheittoa, mölkkyä, sulkapalloa, petankkia, krokettia. Kesälukemista, ristikkolehtiä, laiturilla makoilua, viltin päällä puistossa loikoilua. Uusia kesäsandaaleja ja aurinkolaseja voimakkuuksilla.

Nurmikon leikkaamista, vasta leikatun ruohon tuoksua. Kukkasia loistossaan, perhosia ja viserrystä. Rikkaruohoja ja voikukkia. Marjapuskia, mehunkeittoa, hilloamista, poimimista, säilömistä ja pakastamista. Mustikkaa, mansikkaa, puolukkaa, vadelmaa, herukkaa, omenoita ja hillaa. Itse poimittuna, torilta, mummolasta, kotipihalta. Metsämansikoita vakiopaikasta ja kesäkukkia tienvarsilta. Kirsikoita ja pussillinen herneitä riippukeinussa. Piknik-eväitä korissa.



Lomalla viimeinkin, voit ottaa iisimmin.