torstai 13. joulukuuta 2012

Enemmän kuin tuhat jouluista sanaa

Joulukorttirumba pyörii parhaillaan kiihkeänä ja luukusta tipahtaa kilvan Tiimari-toivotusta ja itse askarreltua kimalleliimakorttia. Ei siinä mitään, antaa tulla vaan. Kyllä tähän maailmaan hilettä mahtuu! Hyvin suosittuja ovat myös valokuvasta teetetyt joulutervehdykset, joissa perheen lapset tönöttävät lampaantaljan päällä, ja ainakin yhdellä on tonttulakki silmillä ja pari on rääkynyt hetki sitten silmät päästään. Jotenkin olen ollut usein kuvista aistivinani, ettei heiltä ole kysytty joulukorttikuvaukseen mielipidettä. Tai jos on, se on todellakin ilmaistu.

Joulukorttikuva on kuitenkin saatava vaikka väkisin ja kersa paikoilleen teippaamalla.

Amerikassa kaikki on toisin. Amerikassa elämä ei kestä vain hetkeä, eikä se ole synkkää ja ikävää. Amerikassa osataan iloita! Amerikassa osataan hassutella! Amerikasa osallistutaan koko perhe! Amerikassa vaipatkin ovat suurempia! Jos ette usko, niin katsokaa itse. Koske ette ole kuitenkaan askarrelleet vielä omia korttejanne, niin tässä viime hetken vinkki: tulostakaa alla olevista mieluisin ja teipatkaa se kartonginpalalle, niin korttinne jää varmasti sukulaismummonkin mieleen. Jos perhekoko osuu kohdalleen, voi näppärä myös photoshopata omat päät tilalle ja saada korttiin aivan uudenlaista ulottuvuutta. Mahdollisuuksia on paljon, tarttukaa niihin. Älkää kangistuko kaavoihin. Eläkää unelmaanne!

Hou, hou, hou. Eipä näihin voi oikein muuta sanoa.


























 






7 kommenttia:

  1. Mahtava idea. Kiitos!
    Sosialisoin noista pari ja vaihdan Siipan pään äijän tilalle. Omani jätän pois. Ihmetelkööt sitten, että oliko se tuon näköinen eukko vai onko mennyt vaihtoon ilmoittamatta. ;)

    VastaaPoista
  2. Minähän olen itse ensimmäisessä kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas, niin oletkin! Niin kauniina perheen kanssa. ;)

      Poista
  3. Hitto. Ehdin korttini jo postittaa, mutta ensi vuonna suku saa kyllä tietää enemmän kuin tahtoisi.

    VastaaPoista
  4. Mä tein itse kaikki kortit, vanhoista askartelutarvikkeista, joten rahaa ei menny ku postimerkkeihin. Ja mä sain postitettua ne ajoissa! HYVÄ MINÄ! Yleensä aina unohdan postittaa ajoissa, tai ei ole ollut rahaa ostaa postimerkkejä kun kaikki rahat menny askartelutarpeisiin. Mutta tänä vuonna sitten onnistuin. PAITSI että siskoni pilasi iloni ja ihmetteli että miksi laitoin osoitteet ja merkit siihen itse korttiin, enkä kirjekuoreen, koska kyllä itsetehdyt kortit pitää (tai olisi ainakin järkevää) postittaa kuorissa etteivät ne hajoa. *huokaus*

    Saa nähdä millaisessa kunnossa kortit ovat perille päästyään.
    Onneksi joulu on vain kerran vuodessa :D

    Toi viimeinen noista kuvista kyllä veti viimeisenki hymyn pois kasvoilta. Muuten olisin voinut vähän naurahtaakin, mutta ku juuri luin tuosta USAssa tapahtuneesta alakouluammuskelusta, niin jotenki aseet ja lapset samassa kuvassa tekee pahaa. :(

    VastaaPoista
  5. Tuosta viimeisestä kuvasta olisi Suomessa varmaan voinut ilmoittaa poliisille. Ehkäpä Ameriikassakin vähän toisenlainen suhtautuminen aseisiin voisi olla hyväksi.

    VastaaPoista
  6. Missähän altaan reunalla tuon uimari-/jumppaperheen keskimmäinen lapsi istuu? Vai onko kykyjä levitointiin ja istuu ilmassa? :D Katsokaa nyt, näettekö te paremmin? Ja kun tarkemmin tsuumaan, en ymmärrä vanhempienkaan asentoa: minkäpituiset jalat heillä oikein on? Onko siellä joku penkki vai mitä ihmettä? :DD

    VastaaPoista