Kosolti rosollia,
villisti silliä
kinkkua ja kalkkunoita
possun suussa omenoita.
Notkuvaa ruokapöytäidylliä ennen oli kuitenkin tapahtunut jo vaikka mitä. Kokeilla oli pitänyt kiirettä, mutta niin myös possulla:
Sinkkukinkku
yksistään
lähti metsään kävelemään.
Näki siellä hiipivän
koulun sopankeittäjän.
Possuparka
hädissään
rupes lujaa röhkimään.
Tiesi heti tehneensä
vihoviimeisen virheensä.
Sinkkukinkku
retkeltään
päätyi pöytään leveään.
Loppu on nyt elämä,
hiipui sian röhkinä.
*Syökää kanaa*
Siinä sitä sitten vedettiin tyytyväisenä lanttulaatikkoa suoneen ja ähkyt päälle. Vain punaviini puuttui. Koulussa ollaan aina niin kauhean rajoittuneita.
Hei !
VastaaPoistaKäypä kuittaamassa tunnustus blogistani. :)
http://nollavaimo.blogspot.com/2011/12/ominaisuuksia-vai-omituisuuksia.html
Tunnustuksia! Kunniamerkkejä! Nobel! Kiitos huomioinnistasi ja yllätyksestä, Nollavaimo. Sait hymyn kauniille huulilleni. :) Viikonlopun aikana pistänkin miettien viisi ominaisuuttani ja/tai omituisuuttani, sillä ainakin ominaisuuksia minussa on kovasti. Kaikenlaisia.
VastaaPoistaTaidan säästää postauksen joulun jälkeiseen aikaan, ettei hienoakin hienompi kalenterisysteemi kärsi häiriöistä ja saa traumoja. Keksinpähän sitten vielä lisää ongelmakohtia huvitukseksenne.
VastaaPoista