Leppoisaa kolmatta adventtisunnuntaita! Kuinka moni teistä muka ihan oikeasti tietää, mitä adventti tarkoittaa? Kehtaatteko tunnustaa?
Kristillinen kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista, joka oli tänä vuonna jo 27. marraskuuta. Adventtisunnuntait ovat siis neljä joulua edeltävää sunnuntaita, jolloin odotellaan joulua saapuvaksi. Ystävämme ja universumin suurin tietolähde Wikipedia sivistää meitä asiassa näin:
"Vähitellen adventtiajasta on muodostunut iloisen jouluodotuksen ja yhdessäolon aikajakso, jolloin vietetään lukemattomia pikkujouluja."
No, eihän tuohon kaikkeen nyt mitään ruudin keksimistä tarvittu, mutta sitä en kyllä ymmärrä, miten kirkkovuosi ja nykyiset pikkujoulut liittyvät millään tavalla toisiinsa. Hartaudesta ei ainakaan liene kyse, vai monissako pikkujouluissa olette muka olleet, joissa teemana on ollut rauhoittuminen ja kristillisyys? Virsiäkö olette veisanneet heti sen jälkeen, kun pomo on esittänyt pantomiimina joulukuvaelman ja osastopäällikkö lukenut hassutellen evankeliumin omalla murteellaan? Kädet ristissä olisi tosin ollut helpompi olla kuin jalat ristissä, ainakin, jos iltapäivälehtiä on pikkujoulurientojen suhteen uskominen.
Yleensä suomalaisissa pikkujouluissa (paitsi opettajien) siis juodaan viinaa ja tanssitaan pöydillä tai kontataan sen alla. Opettajien pikkujouluissa haukutaan ensin oppilaat, sitten toiset opettajat, ja kaiken paskan lopullinen syypää on tietenkin rehtori. Vanhemmat vasta paskoja ovatkin, kun eivät opeta lapsilleen kuria ja järjestystä, vaan vaativat vain Kanarian-lomia pitkin vuotta ja syyttävät kaikista ongelmista koulua. Kun tästä negatiivissävytteisestä osioista on päästy eteenpäin ja alkukankeus on poissa, leikitään onnellisina vähän perinneleikkejä kuin lapset konsanaan, lauletaan pari reipashenkistä joululaulua (Porsaita äidin oomme kaikki on niin hauska, kun siinä saa sormella viisoa), jaetaan joulupaketit ja lähdetään ruuan jälkeen kotiin virkkaamaan pöytäliina valmiiksi. Parhaassa tapauksessa luetaan vielä hetki runoutta ennen kuin uni tulee. Kyllä oli hauskat pikkujoulut, kiitellään sitten maanantaina ennen aamunavausta.
Pikkujoulut ovat ammatinvalintakysymyksiä.
Minua kiinnostaa kovasti, millaisia mahtavat olla pappien pikkujoulut. On kuitenkin aika kovaa hommaa ihan ammatinkin puolesta odottaa joulua jo marraskuusta lähtien. Joka adventti.
Nyt mää oon kyllä niin pal hämmästynyt. Näin opettajan puolisona pitää sanoa, että ne opettajien kekkerit, joihin mut on kutsuttu mukaan, ovat olleet jotain aivan muuta. Tosin on niissäkin tilaisuuksissa oppilaat ja vanhemmat yleensä ruodittu, mutta yleensähän asiakkaat saavat ison osan kaikissa pikkujouluissa... Eli ehkä kyseessä onkin työpaikan valintaan liittyvä kysymys, ei ammatinvalintaan.
VastaaPoistaEi vaan avainsana on se, että sut on kutsuttu mukaan. Opettajilla on katsopas kova näyttämisen tarve, kun kerran esillä on totuttu olemaan. Jos opet kekkeröivät keskenään, on meno sangen hillittyä. Meidänkin pikkujouluissamme ainoastaan yksi kova lahjapaketti lensi pöydästä toiseen ja särki ihan vain muutaman lasin laskeutuessaan.
VastaaPoistaNo juu, toi selittääkin asiaa. Mä oon vaan niin kauhian mukava seuraihminen, että kansankynttilätkin villiintyvät kun mä oon paikalla. Tosin hieman kuitenkin epäilen, että puolison pikkujouluissa oli ollut pikkaisen runonlausuntaa railakkaampi meininki ilman muakin - ihan vaan jälkivaivoista päättelin... :)
VastaaPoista