12. joulukuuta: Kätevä emäntä

Oho, puolet aatonodotusajasta on jo mennä humpsahtanut, ja jouluvalmistelut alkavat olla väkisinkin edessä. On mietittävä ruokalista, lautasliinojen värit (erittäin tärkeää) ja aikataulut, tehtävä kiireisesti viimeisiä lahjahankintoja, siivottava luurankoja kaapeista, pyyhittävä lattialistoja, viriteltävä hermot, poltettava kynttilöitä ja pellillinen pipareita joka ilta. Sekin vielä.

Ruuan suhteen olen tapojeni mukaan ollut jo hienosti asialla. Viime vuonna venytin rajojani tekemällä kaikki laatikot itse, joten enää ei ole mitään todisteltavaa kenellekään, ei edes itselle. Palasinkin alkuperäiseen ja hyväksi havaittuun suunnitelmaan eli ostin kaikki laatikot läheisistä myyjäisistä. Kyllä muoreilla piisaa kuulkaa energiaa ruokkia koko kylä ja tienoo päälle, potkutella sen jälkeen kelkalla kiertotietä ja maisemareittiä kotiin teurastamaan sika ja paistamaan kinkku illan ompeluseuraväelle. Mummoilla on sellaiset geenit. Tai ei kaikilla. Toiset keskittyvät etuilemaan kassajonoissa. Onhan siinäkin tietenkin hommaa.

Mutta laatikot ja limput kassissani minulla oli kyllä paluumatkalla tosi hyvä mieli: harvoin sitä on vartissa niin aktiivinen, että on leiponut kaksi joululimppua ja paistanut vuokatolkulla perunaa, lanttua, maksaa ja porkkanaa. Onnittelin itseäni uudesta ennätyksestä. Entinen oli jotain kaksikymmentä sekuntia satasella.

Viikonloppuna meillä oli puolestaan hyvin rentouttava ja ilomielinen korttityöpaja. Liimaa oli paitsi korteissa, myös sormissa, pöydässä, askartelualustoissa ja välillä teki mieli vetää sitä ihan reippaasti nenään. Mutta valmista tuli ja jonkin sortin kierrätystäkin harrastettiin. Ensin korteista piti tulla piparkakkuhenkisiä, mutta suunnitelma muuttui heti ensimmäisen itkun ja susiruman tekeleen jälkeen. Hoksasin, että kaapissa on kahdeksan vuoden takaisista häistämme jääneitä pieniä kakkupapereita (tarvitsin silloin kaksi ja jouduin ostamaan kaksisataa), joille olisi juuri tänä jouluna sopivaa käyttöä. Niinpä korteista tulikin kakkupaperihenkisiä. Oh. Ei se ole suunnitelma eikä mikään, jolle ei ole lennosta varasuunnitelmaa ja varasuunnitelman varasuunnitelmaa. Sen sitä nimittäin koulutyössä oppii, että kaikkeen pitää olla varautunut. Aina voi mennä kopiokone rikki tai tulla sähkökatkos. Voi joutua pitämään kahden ryhmän oppituntia yhtä aikaa ja rästikoettakin vielä ja yhtä käsiraudoissa, eikä sitä tiedä, jos vaikka aamunavausvuorokin on vaihdettu salaa juuri maanantaille. Minulla onkin sellaisia paniikkiaamuja varten kerättynä mukava biisilista, josta vain nopeasti jokin soimaan tai sitten randomilla ja jatkuvalla repeatilla koko setti.

1. Lissut: Pissikset

2. Semmarit: Paska maanantai

3. Semmarit: Meidän ope on homo

4. Ismo Alanko: Vittu kun vituttaa

Mutta katsokaa nyt silti näitä iloiten! Ihan on omin pikku kätösin vinoon leikattu ja liimattu! Kylläpä sitä vain onkin kätevä emäntä.