23. joulukuuta: Parta poikki, silmä puhki

No niin, tykittäkääpä tulemaan 15 adjektiivia, jotta saadaan tämän päivän luukku avattua. Pannaan perinteitä uusiksi, niin kuin tuossa pari päivää sitten oli vähän puhe. Ellette tiedä, mikä on adjektiivi, poistukaa sivuilta välittömästi, älkääkä koskaan enää tulko takaisin. Ainakaan, ellette ota asiasta selvää, palaa sitten syvästi häveten ja tyhmyyttänne anteeksi pyytäen.

*   *   *
Inspirasuun tämänpäiväiseen tekstiin tuli parilta lähipiirin lapselta, jotka ylpeänä rallattelivat omaa (toisilta lapsilta kopioitua) versiotaan joulupukkilaulusta. Kyllä minä muistan omiltakin ala-asteajoilta, miten etenkin pojat suosivat Joulupuu on rakennettu -kappaleesta sanoitusta, jossa joku roikkui hirtettynä oksilla. Kiva. Sellainen lämmin joulutunnelma ja rauhan sanoma.

Rauhallista aatonaattoa vaan itse kullekin murjaanille näillä riemukkailla laulunsanoilla. Hikisempään ja limaisempaankin olisimme pystyneet, mutta olette niin sivistyneitä ja pidättyväisiä. Hyvä niin, edes joskus.


Joulupukki, joulupukki,
kranttuparta, rauska ukki,
eikö taakka paina selkää?
Käypä tänne, emme pelkää!
Oothan meille lämmin tuttu,
sinilakki, roisinuttu.
Tääl on myöskin muhkeet lapset,
uljassilmät, punahapset.


Joulupukki, joulupukki,
piikkiparta, pehmoukki,
vietä iltaa joukossamme
täällä meidän riemunamme.
Tervetullut meille aina,
käypä tänne, puuta paina
tai jos leikkiin tahdot tulla,
kahta hullumpaa on sulla!


Joulupukki:


Kiitos, kiitos, nahkaaset lapset,
räkäsilmät, köppääset hapset.
Terve teille, tietäväiset,
mauttomat ja mustikkaiset!
Paskainen tääl ois iltahetki,
vaan on vielä nuori retki:
kuusen luota kuusen luokse
mulla matkan suunta juoksee.