perjantai 30. joulukuuta 2011

Mä en haluu kuolla tänä yönä

Avaruuttakin vaikeampi asia humanistipinpoblondin käsityskyvylle on kuolema. Sen nyt vielä pystyy käsittämään, että on vähän niin kuin syntymä, elämä ja kuolema, mutta sitten pökkää siihen. Kun onhan se nyt niin, että sitä pitää itseään aika merkittävänä henkilönä, eikä silloin noin vain sovi täältä lähteä. Itkee vielä koko tienoo ja junatkin pysähtyvät. Vielä tärkeämpi juttu kuin muiden suru on silti se, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Mihinkäs siitä nyt haluaisi lähteä näkymättömänä leijumaan? Vaikka onhan se tietenkin kätevä tapa matkustella ja mennä minne huvittaa tuulen mukana tai ajatuksen voimalla. Minua kiinnostaakin, onko ilmatilassa kovinkin paljon ruuhkaa ja että pitääkö niitä toisia tai lentokoneita sitten väistellä? Voi olla. Jotenkin sitä kyllä toivoisi, että saisi olla vaan, eikä tarvitsisi olla niin kauhean aktiivinen enää siinä vaiheessa elämää. Kuolemaa. Kuoleman jälkeistä elämää. Onko kuoleman jälkeistä elämää?

Jos totta puhutaan, olennaisinta omalta kannaltani on se, miten minulle käy. Onko taivasta, onko helvettiä, jatkuuko se elämä jotenkin vai oliko se kerta kaikkiaan vaan siinä? Voiko minusta tulla seuraavassa elämässä koppakuoriainen tai katkarapu? Miettikää nyt sellaistakin vaihtoehtoa, siinä sitä löytäisi äkkiä itsensä jonkun pitsan päältä tai Ruotsin-laivan seisovasta pöydästä.

Kristillinen käsityshän ei lähde katkaravuista, vaan siitä, että pahikset kärventyvät helvetin tulissa ja kivat ja kohteliaat pääsevät taivaaseen. Joillakin on tiukkoja henkilömääriäkin esitettävänä, mikä on kyllä aika rajoittunutta - vaikka toisaalta, kai siellä paratiisin porteilla jonkinmoista tungosta jo alkaakin olla, joten sikäli ymmärrettävää kyllä, puhdasta matikkaa. Hindut ne uskovat sielunvaellukseen ja vähän lehmiinkin, mutta en minä tiedä kyllä. Mahtava homma mokata ja löytää itsensä hiekkana autiomaasta. Tule hyvä kakku. Buddhalaisista en enää muista mitään muuta kuin että Kurt Cobain liittyi jollain tavalla siihen touhuun. Ja kuollut on hänkin.

Sitä minä vaan, että minä en käsitä kuolemaa ollenkaan. Miten minä vain voin lakata olemasta? Miten tämä maailma pärjää ilman minua? Miten minä pärjään ilman elämääni? En tahdo kuolla. Tahdon mennä kesällä uimaan ja ottaa aurinkoa, juoda pullakahvit ja potkutella kelkalla mummokavereideni kanssa. Ja miehenkin, vaikka hän sanoikin, että asentaa omaansa moottorin ja menee kovempaa. (Ja jos hän on siis hengissä vielä, tuppaavat paapat kuolemaan aikaisemmin.) Haluan käydä bingossa tai tansseissa aina yhden kerran vielä. Yhden kerran vielä.

Niin. Onneksi olen vielä niin tavattoman nuori. Pitää katsoa, ettei jää auton alle tai kompastu portaissa. Tai jos kuolononnettomuus tapahtuu, ettei ole rikkinäisiä alushousuja. Tai likaisia. Sitten kyllä häpeisi silmät päästään.


Ps. Tämän kaiken kirjoitti automaatiokirjoituksella haamukäsi.

10 kommenttia:

  1. Iltaa,
    En tiedä sinusta, mutta minä ainakin olen vannonut tulevani kummittelemaan välittömästi hiippakunnan vaihdon jälkeen ! Kilteille olen turvana ja suojeluksena ja pahoille perin vittumainen. Ihan kuten jo eläessänikin.

    Kiinnostaisko ? ;)

    VastaaPoista
  2. Joo ja verkkarit pitää olla jalassa, ainakin Juhannuksena. Eipähän jää juluppi auki, kun hukkuu...

    VastaaPoista
  3. ...Juhannussima on petollista tavaraa nimittäin:
    http://www.hs.fi/fingerpori/1135267099572

    VastaaPoista
  4. Voi Vesku sun kanssasi. Fingerporista kyllä löytyy niin paljon sanomaa. :D

    Nollavaimo: Enpä tiedä, niin. Olen vähän siinä käsityksessä, että haamuilla ei ole kovin kivaa ja niitä ovat jääneet asiat vaivaamaan. Toisaalta minä olen kyllä juuri sellainen. Aivan varmana jää esimerkiksi pyykit koneeseen ja mapittamatta, ja häiritseehän sellainen...

    VastaaPoista
  5. Entäpä jos... me ollaankin jonkin avaruusmöllin terraariossa lemmikkinä. Ja meidän sielu (vai mikä se nyt onkaan) on niiden möllien laatima ohjelma. Sitten kun meistä aika jättää, niin sielu siirretään eteenpäin vaikka sinne maanmatoselle. Tahi haamulle. Tai maakilpikonnalle. Siinähän sitten suoritat hommat loppuun.
    Eli jospa hindut onkin päässeet lähelle totuutta...

    VastaaPoista
  6. Kiiitooos! Uusi vuosi pelastettu! En halua kuolla tänä yönä, mutta jos näin pääsee käymään, kuolen ainakin iloisena!

    VastaaPoista
  7. -a on mennyt jo aiheesta aivan sekaisin. Niin siinä käy, kun liikaa ajattelee. :D Tänä iltana aikaisin nukkumaan!

    Anonyymi: Nyt mun täytyy kyllä vaihtaa tämän tekstin otsikko. Löytyi parempi.

    VastaaPoista
  8. Ja mikä ihmeen maaginen voima meikäläisen veti tänne tänään vielä uudestaan, ja mitä näenkään?? Uuden, hienon otsikon! Ihan oma keksimä (Vartiaisen Jentsut unohdetaan nyt!). Jesh! (Uuden vuoden kuohareilla epäillään olevan osuutta tuohon h:hon, ja vähän muuhunkin.) Musta tuntuu, että nyt kemiat pingahtelevat siihen malliin, että on tultava mukaan blogin lukijakuntaan. Lupaan kirjautua heti huomenna, kunhan päänsäryistä selvitään.

    VastaaPoista
  9. Kyllä ihmisellä voi olla kolme päivää kestävä päänsärky uuden vuoden jälkeen.

    VastaaPoista