Jos olisin tietokoneguru, olisin loihtinut tänne joulukuuksi kullan kimallusta ja roihuavia tulisoihtuja, ehkä pari tanssivaa välkkyporoa ja bambin liukkaalla jäällä. Mutta kun en ole, niin vaihdoin vain vajaavaisilla taidoillani tämän kuun ensimmäisenä päivänä otsikot joulunpunaisiksi. Tunnelmankohotus oli huima, ja tulin hyvin onnelliseksi. Huomasitte varmasti ponnisteluni. Huumassani vaihdoin myös mekkoni pikkujouluhenkiseksi, kuten kuvasta näkyy, ja kovin on ollut vientiä. Ihan sikana.
Jos olisin ollut todellinen hurjapää, olisin vaihtanut taustat vihreäksi, sillä niin kuin jonkin verran fiksuina tiedätte, myös se on perinteikäs joulun väri. Vihreitä ne ovat herneetkin ja naama kateudesta, kun katselee toisten lahjapakettien availua. Pienenä paiskasin suklaalevyni seinään, kun pikkusiskoni sai joulukupukilta nukensängyn. En itse edes leikkinyt nukeilla (kovis), mutta se ei ollut olennaista. Sänky nyt vain oli aivan julmetun hieno. Vähän linkku ja huono pysymään kasassa, mutta hieno silti. Viininpunainen. Ja minä sain suklaalevyn! Siihen maailmanaikaan en näemmä vielä ymmärtänyt ollenkaan hyvän päälle, vaikka punkero olinkin. Vihreä tausta muistuttaisi minua siis ikävästi menneistä tapahtumista, ja minussa on sitä paitsi myös hiven ihmistä ja lähimmäisenrakkautta. Miettikääpä nyt: punainen teksti vihreällä pohjalla. Puna-vihersokea puolukkametsällä. Hmm. Poimi tai lue siinä nyt sitten, anna mennä.
Joulu on varmasti puna-vihersokeille todella ankeaa aikaa. Miehistä 8 % ei koskaan erota uusia, kiiltävänpunaisia koristepalloja kuusesta tai jouluomenaa kaalilaatikosta, mikä on aivan hirvittävän surullinen ajatus. Eipä sitä siellä puolukkametsälläkään taideta aivan poimijoiden kärkijoukossa koreilla, eikä aattotunnelmissa ensimmäisenä joulutähteä ihastella. Voi surkeaa, mikä kohtalo. Kyllä siinä lohduttaisi paljon enemmän suklaalevy kuin nukensänky.
Jokin inhimillisyyden siemen on onneksi siinä, että riisipuuro ei ole punaista ja mantelit vihreitä.
Pannaan tähän loppuun kuitenkin tervehdykseksi oikein kiva joulukuva. Toivottavasti perheen emäntä on kysynyt värisokealta mieheltään, millä väriteemalla tänä vuonna mennään.
Jännä. Mä en muista tuota nukensänkyä ollenkaan.
VastaaPoistat. Pikkusisko
Mitä? Etkö oikeasti muista? Niin kuin kuvailin, viininpunainen väriltään, sellaista ohutta muovia, vaneripohja. Päädyt ja pinnat olivat melko ohuita, koristeellisia rimoja. Minulle on jäänyt tapahtuma ikuisesti mieleen, sillä kilttinä tyttönä kannoin sen taakkaa mukanani vuosikaudet. Häpesin, miten kiittämätön olin.
VastaaPoistaNoup. Ei mitään muistikuvaa.
VastaaPoistaMutta koristepalloista puheen ollen: Hain Tiimarista 3 pakettia ihania glitterkoristepalloja. Langat joutuu kyllä itse pujottelemaan, sori. Tuon lauantaina mukanani.