15. joulukuuta: Kinkunlaskuja

Pidän ysiluokkalaisten kanssa joka vuosi sananlaskukilpailun, jossa tytöt kisaavat poikia vastaan siitä, montako vanhan kansan viisautta muistavat. Tulokset ovat vuosi vuodelta heikommat, vaikka kuinka antaisi vihjeitä. Minähän olen toki tehnyt tätä työtä jo tuhansia vuosia, joten tiedän, mistä puhun.

Mitä vaikeaa sananlaskuissa nyt muka on? Jouluunkin liittyy vaikka kuinka monia. Tässä esimerkkejä, ihan varmasti tuttuja:

Ei kinkku ojaan kaada.

Ei kinkku kauas puusta putoa.

Kinkku ei tule kello kaulassa.

Vierivä kinkku ei sammaloidu.

Ilo ilman kinkkua on teeskentelyä.

Jaettu kinkku on kaksinkertainen ilo.

Jokainen on oman kinkkunsa seppä.

Ei ole kinkkua karvoihin katsominen.

Kerta kinkun päälle.

Kinkku se on ensimmäinenkin.

Kinkku keikkuen tulevi.

Ei kinkkua ilman kolmatta. 

Aina roiskuu, kun kinkkua paistetaan.

Ei kinkkua mahan täydeltä.

Kinkulla on kaksi puolta.

Oma kinkku kullan kallis.

Moni kinkku päältä kaunis.

Niin kinkku vastaa kuin sille huudetaan.

Kolmas kinkku toden sanoo.

Ei auta kinkku markkinoilla.

Joka toiselle kinkkua paistaa, se itse siihen lankeaa.

Ei kinkku haavaa tee.

Kinkku miehen tiellä pitää.

Älä katso lahjakinkkua suuhun.

Oma kinkku paras kinkku. 

Ei kaikki ole kinkkua, mikä kiiltää.

Peukalo keskellä kinkkua. 

Rohkea kinkun syö.

Maatilan lapsella ei ole kinkkua.

Vanha kinkku janottaa.

Ei haukkuva kinkku pure. 

Niin makaa kuin kinkun syö.

Kinkku parantaa haavat.

Kylmä kinkku kaunistaa.

Oma kinkku haisee.

Kinkkuasioista ei voi kiistellä.

Kinkku hyvin, kaikki hyvin.

Ja lopuksi vielä tärkeä muistutus:  Ei kinkkua sioille.