Sukuvika

Olen nyt jo näin kesäloman ensi metreillä ollut tehokas ja ehtinyt kokea hyvin suuren valaistumisen. Asia on niin vapauttava, että se pistää aivan ilosta hyppelehtimään: sukua voi syyttää melkein kaikesta! Huonoista geeneistä esimerkiksi, ja niillä selittääkin yhden elämän aikana paljon. Se nyt vain on niin, ettei ei-toivotuille ominaisuuksilleen voi oikeastaan mitään, sillä kaikesta ovat vastuussa suvun esi-isät. Osoittakaa vain syyttävä sormi Alvariin tai Edvardiin, ei tarvitse tulla minulle valittamaan. Ja jos joka paikkaa kolottaa tai sielu on vaikka kovin levoton, niin niinpä oli myös isosisän serkulla ja enon vaimon äiti vasta hullu olikin. Toisaalta, jos on vaikka lahjakas korkeushyppääjä tai tavattoman älykäs (niin kuin minä), voi kunnian ottaa ihan itselle. Sitä nyt vain sattuu olemaan erinomainen, vaikkei kukaan muu suvusta olekaan. Valkoinen lammas ja johtotähti, minkäs sille voi.

Olin viikonloppuna ylioppilasjuhlissa, jossa suvun miehet ja naiset jakaantuivat perinteiseen tapaan loppuvaiheessa iltaa eri tiloihin. Miesten tukikohtana toimi luonnollisesti autotalli, josta kuului välillä moottorin päryytystä, ja taustallakin jumputti asiaankuuluvasti. Keskustelun luonteesta on ulkopuolisena vaikea mennä sanomaan mitään, mutta oletettavasti aiheet olivat miehiseen tapaan henkeviä ja filosofisia. No, totta puhuen syvällistä oli keskustelun laatu naisillakin, sillä aloitimme vertailemalla erilaisia vaivojamme. Yllättävän monella olikin kaikenlaista kolotusta, suonikohjua ja keuhkovikaa, hierojalla piti käydä, antibioottia syödä ja puita halata. Valaistuminen liittyykin siihen, miten helpottavaa oli huomata, että vaivat ja sairaudet kulkevat suvussa, eikä sitä itse olekaan vastuussa viallisuudestaan. Monella oli mahan kohdallakin vähän sukuvikaa.

Myöhäisillan aikana nauroimme vapautuneina Tenat soiden ja itkimme liikutuksesta samaan lautasliinaan. Suku on pahin ja paras, nauru pidentää ikää ja pieru se vasta kauan naurattaakin, oli muutama rouva huomannut kävelymatkalla yöpaikkaansa. Eivät he tietenkään itse olleet piereskelleet, vaan pupujussit pusikoissa.

Yksi keuhkoahtauman ja kolotuksen kannalta harmittava seikka tuli kuitenkin jossain vaiheessa yön tunteja ilmi: tajusimme, ettei nimenomaan meistä naisista juuri kukaan ollut oikeasti verisukua keskenään. Pitää vissiin myös sittenkin vain laihduttaa se keuhkoahtauma ja alavatsa pois. Paskempi homma.