Kesäjatkis, osa 3: Käärme paratiisissa

Lyhyt kävelymatka ravintolaan rauhoitti Kaisan mieltä hieman. Maikku oli hänen vanhimpia ystäviään. Ensimmäisenä koulupäivänä he olivat erottuneet muusta joukosta samanlaisine reppuineen, ja siltä pohjalta he olivat hakeutuneet toistensa seuraan. Reput olivat kuitenkin melko lailla ainoita asioita, jotka kaveruksia oikeasti yhdistivät: Maikku oli herkkä suuttumaan, kipakka ja nopea liikkeissään, mutta Kaisan mielestä ehkä juuri siksi kiehtovan eläväinen ja yllätyksellinen. Vaikka Kaisan olikin välillä vaikea heittäytyä mukaan nopeisiin käänteisiin ja ystävänsä mielialan vaihdoksiin, ensimmäisenä koulupäivänä luotu side oli kantanut näihin päiviin saakka. Opiskeluaikoina polut olivat hetkeksi hieman eronneet, mutta yhteyttä he olivat silti pitäneet aktiivisesti. Tähän saakka ainakin.

Jarkosta Maikku ei ollut pitänyt lainkaan, eikä yrittänyt sitä juuri peitellä. Tuntuikin perin kummalliselta, että tämä olisi laittanut miehelle rakkausviestin hänen nimissään, sillä Maikku jos kuka oli koko ajan toivonut heidän eroaan. Päivä ja kellonaika kuitenkin täsmäsivät, joten Kaisa oli lähes varma asiasta. Jokin heidän ystävyydessään oli viime aikoina muuttunut, kyllä hän oli sen aistinut, vaikkei ollutkaan osannut nimetä, mikä. Jarkko taisi jostain syystä olla tässä nyt avainasemassa. Jotain oli täytynyt tapahtua Maikun ja Jarkon välillä.

Kaisa saapui sovitulle paikalle viimeisenä, joten ravintola Rågin edessä olevalla terassilla häntä odottelikin jo joukko jälleennäkemisestä iloisia ystävyksiä. Naisten ihastuneet kiljahdukset saivat muut ihmiset kääntämään hymyillen päänsä naisjoukon suuntaan, vaikka jostain kuuluikin tuhahdus, ettei meno ollut oikein sivistynyttä. Se ei naisia haitannut, ja koska ilta oli vielä nuori ja ilma lämmin auringonpaisteisen päivän jäljiltä, he päättivät jäädä hetkeksi terassille.

- No, mitä sinulle kuuluu, Kaisa? kysyi Pirita, Saksasta paluumuuttanut, pisamakasvoinen vaaleaverikkö ja jatkoi: - Olet niin hoikistunut ja säkenöivä! Vaikka kuulin kyllä isästäsikin, sinä pieni. Olen ollut niin omissa maailmoissani näitten ero- ja muuttotouhujen kanssa, etten ole kyllä ollut ollenkaan hyvä ystävä. Otan osaa, pahoitteli Pirita ja kietoi kätensä Kaisan ympärille.
- Kiitos. Ihan hyvää minulle nyt jo kuuluu. Kai. Osa teistä tietääkin, että myöskään minä ja Jarkko
emme ole enää yhdessä, sanotaan se nyt heti kärkeen. Siinä sattui vähän kaikenlaista, mutta ei todellakaan siitä tänään sen enempää. Paska jätkä mikä paska jätkä, sanoi Kaisa ja loi merkityksellisen katseen pöydän toisella puolella istuvaan Maikkuun.

Nainen ei hätkähtänytkään, mikä sai Kaisan epäilemään vetelemiään johtopäätöksiä. Mikä ihmeen kuvio tässä nyt oli meneillään? Hän päätti unohtaa mieltään vaivaavat asiat hetkeksi, ja pian joukosta kuului iloisten kysymysten sekamelska, nauru ja jutustelu. Kaisa, Pirita, Anniina, Päivi ja Maikku. Sellaisena kokoonpanona heidät lukioaikoina tunsivat kaikki. Nyt he olivat pitkästä aikaa  yhdessä jälleen. Puhelimessa pidetyt yhteydet eivät korvanneet kasvokkain tapaamisia, sen he taas huomasivat.

- Lapset jäivät Tomin kanssa kotiin pomppimaan Citymarketista eilen ostetulla trampoliinilla, kertoi Päivi.  - En olisi halunnut ostaa koko vehjettä, mutta niin vain hypin siellä eilen itsekin. Opettajat nyt ovat vähän pellejä, lomallakin, jatkoi hän nauraen.
- Hullu! Meillä ollaan uimakoulussa opettelemassa alkeita, jatkoi saman alan Anniina, jämäkkä, mutta huumorintajuinen yläkoulun rehtori. Oli jokseenkin huvittavaa, että peräti kolme heistä oli päätynyt opetusalalle, mietti Kaisa. Hänkin. Eipä olisi nuori Kaisa ikinä uskonut, että ura veisi lauseenjäsennyksen tai intertekstuaalisuuden pariin.
- Eiköhän meidän pidä jo siirtyä sisäpuolelle, jotta päästään ruokailemaan. Hirveä nälkä! Jos emme pääse jonon ohi, hyppään kyllä pian savupiipusta sisään, uhosi puolestaan Maikku. - Nyt mennään, naiset!

Joukko nousi ylös ja suuntasi kohti ovea. Maikku päästi muut ohitseen, veti Kaisan vaivihkaa syrjemmälle ja kuiskasi:
- Tiedoksesi sitten vaan, että Peter on kertonut Tomille erosta ja siihen johtaneista syistä, joten joka ikinen meistä tietää faktat - paitsi itse Pirita. Mieti sitä. Olet kyllä kierompi kuin olisin ikinä voinut sinusta kuvitella. Käärme!

Viimeiset lauseet tulivat melkein sylkäisten. Kaisa jäi katsomaan Maikun loittonevaa selkää suu auki hämmästyksestä. Mitä hän oli muka tehnyt?

Ei sentään suunnitellut murhaa, niin kuin eräs.