torstai 31. toukokuuta 2012

Rakastettu ja ihana


Soja kävi täällä viikon päivät takaperin tuomassa tunnustusplakaatin ja oli kirjoittanut omaan kansallispukuaiheiseen blogiinsa nättejä sanoja: "Ässän riemukkaat kirjoitukset mm. koulumaailmasta ovat vaaraksi tietokoneelle ja lukijalle: aamukahvit voivat pärskähtää näppikselle ja naurukohtauksen kourissa voi pudota tuolilta. Rauhallisimmillaankin nokkelaa sanailua." Sojalle haluankin lausua kiitokseni sisäpiirin sanoin Hansvilivili hanslailaa. Meillä oli ala-asteella vanha liikunnanopettaja, ja järkyttynyt on mieli, kun niitä tunteja muistelee. Kiersimme jumppasalia tamburiinin tahdissa erilaisissa avorivistöissä ja sitten tanhusimme sen päälle. Ei ihme, että olen edelleen hyvin liikunnallinen.

Kansallispukua minulla ei ole ollut koskaan ylläni. Tiedän kyllä, millainen paikkakuntamme puku on, mutta koskaan sellaista ei ole kenelläkään lähisukulaisella ollut edes lainaksi asti. Olenkin miettinyt, voisiko kansallispukua vähän tuunata: vähän strasseja rinnuksiin ja timantteja otsanauhaan esimerkiksi. Oi joi, jo tulisi virtaa siihen nuorisoseuraintalolla polkkaamiseen. Olen sitä paitsi varma, että tällaiset suunnitelmat ovat todella soveliaita kansallispukupiireissä ja ne otetaan riemuiten vastaan. Tunnustakaa pois, että houkuttelisi. Ihan voitte vapaasti tulla kyselemään minulta myös muita ideoita. Ehdotan esimerkiksi asuun sopiviin tanhukenkiin vilkkuvaloja, jolloin esityksiä voisi pitää myös pilkkopimeässä. Tiedän, että lasten lenkkareissa homma jo toimii.

Koska olen vilkkuvalokapinallinen ja järjettömän villi anarkisti noin niin kuin muutenkin, en voi jatkaa tunnustuksen jakamista eteenpäin. Olen petturi ja paha. Pahapahapaha. Ensinnäkään en tunne vielä kovin montaa bloggaajaa ja toiseksi olen oletettavasti viimeinen, joka on jäänyt jäljelle. Ja kaikilla on viisitoistamiljoonaa lukijaakin, eikä alle sataa, niin kuin tunnustuksen ehdoissa vaaditaan.

Voi minua raukkaa. Menen vetämään pari rinkiä Hansvilivilihanslailaata ja Rankkankalialiallalleita, niin piristyn varmasti.

14 kommenttia:

  1. Minulla on trauma kolmannen luokan kevätjuhlista, joissa meillä oli tanhuesitys. Meillä oli jopa kauniit kansallispuvut, ja äiti oli silittänyt essun. Ja joku (tiedän kyllä kuka) otti minun silitetyn essuni pukuhuoneessa ennen esitystä, jättäen tilalle ruttuisen. Opettaja ei välittänyt mitään kun kerroin asiasta, ja itkua vääntäen sitten tanhusin.
    Ja nyt menee sitten yöunet, kun aloin miettiä tämän tapahtuman vaikutusta elämääni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella, miten voi yhdestä tanhuesityksestä ja essusta jäädä vuosikausien traumat. Ihmisen elämä on kyllä kovaa. Eikä ope ymmärtänyt yhtään, sekin vielä. Opettajat ovat kummallista porukkaa.

      Poista
  2. Kiitosta vaan ja Sumffati reitiarallallei :D
    Saattaa olla, että yllättyisit, miten vähän kansallispukupiireissä järkytytään strasseista ;D Miekin tuunaan ihan vapautuneesti ja oon sentään "erikoisasiantuntija"! (Erikoisasiantuntija on koodikieltä ja tarkoittaa, että säälistä maksetaan tälle isompaa palkkaa, kun se tuhlaa elämänsä ihmeelliseen hipistelyyn, josta ei ole kellekään mitään hyötyä.)

    Että antaa tulla vaan lisää avarakatseisia ideoita!

    Mitä tulee mieltä järkyttäneisiin liikunnanopeihin, niin kansantanssi ei liene ainoa laji, jolle koululiikunta on hyvästä tarkoituksesta huolimatta tehnyt vain hallaa. Suosittelen kokeilemaan FolkJamia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, kansallispukupiireissä ollaan avarakatseisia! Mahtavaa! Ajattelin, että voin saada luennon perinteiden kunnioittamisesta. :D

      Tanhuaminen oli koulussa itse asiassa ihan kivaa, mutta välillä olisi voinut kokeilla jotain muutakin - tai sitten olisi voinut tanhuta edes poikien kanssa. Tyttöjen kanssa monta vuotta hyppiessä alkoi jo mennä mielenkiinto lajiin. Mutta hansvilivili vaan, jäivätpähän ainakin sanat mieleen. Ope ei tainnut osata kovin montaa eri tanhua.

      Poista
  3. Ässä... Sä olet kyllä ideoiden kuningatar!
    Olen ihan varma, että tanhu- & kansallispukupiireissä ideasi otetaan ilolla vastaan.

    VastaaPoista
  4. hahhaa, tuuterin puvussa on ainakin (teko)dimangit otsanauhassa ihan ilman tuunauksiakin :D vilkkuvalot kyllä puuttuu vielä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuterilaiset ovat edistyksellistä väkeä. Ovat aina olleet.

      Poista
  5. Kiitos nauruista:) tuon samaisen tampuriinin tahdissa on tullu tanhuttua siellä assan salissa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvästi nyt vanha kulta tai valitse itselles ystävä uus. Syvällä ovat sydämessä opit. :D

      Poista
  6. Meilläpäin tanhutaan paikkakunnan oman tanhun tahtiin: "Kalijaa, kalijaa, kalijallallallaa..." Oikeasti. Siinä pian kalijan himossa timangit tippuis vauhdista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Tuuterissa ollaan edistyksellisiä, niin teilläpä mennään on ihan sfääreissä!

      Poista
  7. Kansallispuku on "pyhä", mutta ei kansanpuku. Kansanpuku eli Dirndl mm. Bayrerissa, Tyrolissa jne on muotia ja seuraa muotia. Se sopii hiluihin kuin hiluihin. Voisihan sitä joku pukusuunnittelija käydä mallia katsomassa. Dirndl´in katseenvangitsija on siinä "parvekkeessa", mitä joka nainen kantaa edessään. Strassit ja vilkkuvalot sopivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koristele parvekkeesi -kesälehdet saavat nyt kyllä tämän viestin myötä aivan uuden ulottuvuuden. :D

      Poista