maanantai 7. toukokuuta 2012

Kaikkien lähtöruutujen äiti

Tänään on maanantai, kaikkien uusien alkujen päivä ja lähtöruutu. Tuttavani kirja Maanantaisoturit haraa seuraavan maanantain lumoajatusta vastaan ja kehottaa tarttumaan haasteisiin heti, mutta kyllä se vain niin on, että viikon ensimmäinen päivä on paras vaihtoehto aloittaa jokin tavoitteellinen toiminta. Sitä jotenkin kokee maanantaina paljon suurempaa intoa ja päättäväisyyttä uutta elämää kohtaan kuin vaikkapa torstaina. Minun olisi ainakin ihan hirveän vaikea orientoitua ajattelemaan, että ensi torstaina alan kuntoilla ja syödä kaalikeittoa.

Nyt en pääse kuitenkaan pakenemaan, sillä on jo maanantai. On tartuttava toimeen ja päästettävä uuden, ihanan elämänasenteen valo sisimpään. Tunnen heti, miten se suorastaan virtaa minuun ja tuo positiivista energiaa tähän hetkeen. Tiedän, että tutkimustulosten mukaan erilaisia asioita murehtivat ihmiset ovat keskimääräistä älykkäämpiä, mutta siitä viis. Voinhan olla poikkeus ja sekä älykäs että iloinen yhtä aikaa. Takanreunalla on sitä paitsi vielä tilaa Hymytyttö-patsaalle tai parille, jos otan posliinijoutsenkokoelman sieltä pois.Voisin laittaa joutsenet vaikkapa pitsiliinalle television päälle. Se on toki taulutelevision kyseessä ollessa melko haastavaa, mutta pikaliima auttaa aina. Huomaatteko, miten positiivista ajattelua tämäkin! Tämä on aika helppoa.

Jatketaanpa siis. Aurinko paistaa, mikä tarkoittaa, että tänään täytyy haravoida.

- Haravointi on ihanaa! Olen aina rakastanut haravoimista! Haravointi on sitä paitsi laskettavissa kuntoiluksi, vaikka salilla käyminen kuulostaakin paljon hienommalta. Salilla on siitä kivaa, että monissa laitteissa saa istua ja pienen vatkaamisen jälkeen saa tosi nopeasti pitää tauon. Ei niin kuin rasitu liikaa. Haravointi on tosi paljon kehittävämpää, sillä siinä voi kehittää mielikuvitusta: näin äkkiä ajateltuna yhdellä välineellä voi keppijumpata, lyödä pesäpalloa, hyppätä seivästä etupihalta takapihalle, soittaa ilmakitaraa tai huitoa jäniksiä ja pinjataa. Jalkalihaksiakin voi haravoinnin yhteydessä treenata hyppimällä tasahyppyjä lehtikasojen yli tai yksinkertaisesti haravoimalla kyykyssä. Ei haittaa, vaikka naapurit katsovat, kutsu heidät mukaan hauskanpitoon!

- Jo pelkästä haravoinnin ilon ajattelemisesta tuli laihtuva olo. Tämä todella toimii.

- Tänään on lasten harrastuspäivä, mikä tuo vipinää elämään. Tuntee todella elävänsä, kun kiitää paikasta toiseen. Ei aina tarvitse lähteä hyppimään kallionkielekkeiltä tai sukeltamaan tappajahaiden sekaan jännitystä hakiessaan, sillä kaikki on kiinni siitä, miten asioihin suhtautuu. Kyllä hiekkalaatikon reunallakin voi olla jännää: jos ei esimerkiksi istu huolellisesti reunalla, voi tippua. Sitä paitsi Pohjanmaan tulva-aikoina hai voi uida leikkipuistoonkin asti.

- Mistä tuli mieleen, että pitää tehdä tänään kalakeittoa. Se on pahaa, mutta terveellistä ja tekee minulle hyvää! Tästä lähtien haluan joka päivä kalakeittoa ja tilliä.

- Jos tarkemmin ajattelee, jenkkakahvani ovat osa minua. Ne ovat osa paitsi vartaloani myös persoonaani. Tällaiseksi Jumala minut loi ja halusi.

Maanantaivalaistumiseni myötä ymmärrän nyt, että laihduttaminen on turhaa ja haravoinninkin voi delegoida miehelle. Ei tästä mikään turha maanantai tullutkaan. Lähtöruutu ja maali yhtä aikaa.


3 kommenttia:

  1. Ensin säikähdin, että mikäs Ässään on iskenyt, mutta onneksi viimeinen kappale korjasi tilanteen. Olen päätynyt aivan samaan loppupäätelmään itsekin.

    VastaaPoista
  2. No johan on! Kirjoitin kommentin ja täyttelin kaikki tunnistesanat ja systeemit. Näytti siltä, että kommenttini julkaistiin ja nyt se on kadonnut. Mit vit?! Vai sensuroiko Ässä? :-/

    VastaaPoista
  3. Ei sensuroi, ellet sitten ala kauheasti räkkyämään. :D Mikä lie häiriintynyt bitti on ollut tänään asialla.

    VastaaPoista