Kameli keskellä varvasta

Minä olen aina tykännyt kävelemisestä. Erityisen mukavaa on kävellä jääkaapille, eikä postilaatikolla piipahtaminenkaan aivan vastenmielistä ole. No, jos totta puhutaan, olen joskus uhonnut käveleväni  Kuuhun asti, mutta se nyt oli miehen syytä. Minusta erilaiset kuntotestit pitäisikin tehdä ehdottomasti sen jälkeen, kun ihminen on ärsytetty äärimmilleen kireäksi ja vihaiseksi. Ei mitään takareisien venyttämistä tai kyljen kurottelua alkuverryttelyksi, vaan kunnon sanaharkka pohjalle ja sitten rataa kiertämään. Kyllä siinä ennätykset paukkuisivat ja minäkin juoksisin kierroksen alle puolessa tunnissa, ellen sitten jäisi makaamaan vesiesteeseen tai korkeushyppypatjalle. Sekin riski on tietenkin olemassa.

Jos oikein tosissaan haluaa kävelyä harrastaa, on vaihtoehtoja ilahduttavan monta. Kuukävely eli moonwalk vaikkapa. Se on nimittäin ainoastaan plussaa ansioluettelon Erityistaidot-kohdassa. Ajatelkaa nyt: kaksi yhtä pätevää hakijaa toimistohommiin tai koulun keittiölle. Kumpi saa homman? On aivan selvää, että on melkoinen etu puolellaan, jos pystyy vetämään kuukävelyä, kun toisen hakijan erityistaitona on virkkaaminen tai eri maiden pääkaupungit. Kuukävelyn osaaminen kertoo ehdottomasti sitkeydestä, mikä ei ole huono juttu kuin kyljyksessä.

Olisi kyllä äärettömän hienoa vetää kuukävelyä opettajakunnan kanssa koulun päättäjäisissä. Neljäkymmentä lehtoria riviin ja liukuen salin poikki, miettikää. Kyllä nyt tuli taas juhlatiimille töitä. Onneksi kuulun siihen itse ja kevätjuhlaan on vielä monta viikkoa aikaa. Ehdimme mainiosti harjoitella köksänopen kanssa vielä yhden ohjelmanumeron. Siihen tosin menee monta perjantai-iltaa, etenkin, jos loppuhuipennukseksi kävelee vielä käsillään. Näissä hommissa ei pidä olla kameli keskellä varvasta.

Sauvakävelykin on suosittu laji. Ei siitä sen enempää, sillä on sanomattakin selvää, ettei minulla ole sauvoja. Luulen, että minusta tulisi pikemminkin aika hyvä kilpakävelijä. Olen tosi nopea lähtemään esimerkiksi jäätelöauton perään tai velvollisuuksia pakoon.

Joku saattaa harjoittaa unissakävelyä, jota kansalais- ja työväenopistot voisivat ihan hyvin tarjota aloittelijoille tai asiasta kiinnostuneille iltaopintoina. "Miten pysyn taajuudella? Unissakävelyn perusteet" tai edistyneemmille jatkokurssi "Hyöty irti yöajasta: näin kudon yöllä maton kangaspuilla." Minusta tässä on ehdottomasti tulevaisuus. Ihmisillä on jatkuva kiire ja liian vähän vapaa-aikaa, joten on selvää, että yöaika on liian huonosti hyödynnetty. Minäkin voisin ehdottomasti jumpata mieluummin unissani. Joskus pitää kuitenkin osata heittäytyä myös valveilla. Kesällä voi esimerkiksi unohtaa kävelykengät kaappiin ja kävellä rohkeasti paljain varpain.

Kamelinvarvas on kuitenkin parempi piilottaa. Niin kesällä kuin talvellakin.