Osattiin sitä ennenkin

Lauantainen ala-asteen luokkakokouksemme laittoi miettimään paljon, mikä on tietenkin tässä päässä harvinaista, sillä yleensä vain humisee tyynelläkin säällä, ellei sitten sada suoraan korvien läpi.  Juttelimme luonnollisesti paljon koulusta ja muistelimme menneitä sota-aikoja, ja kollektiivinen muistinvirkistely osoitti kyllä voimansa: en olisi esimerkiksi ikinä kotona keksinyt, että olemme jääneet joskus koko luokka jälki-istuntoon uskonnosta. Sitä kukaan ei tosin muistanut, miksi. Ehkä olimme vain lukeneet läksymme huonosti tai piirtäneet pieneen vihkoomme liian vähän opetuslapsia. Tyypit olivat sellaisia avaimenreiän näköisiä, ja Jeesuksen erotti sädekehästä. Luoja tietää, mikä meni pieleen.

Pojat innostuivat illan tunteina muistelemaan myös kolttosiaan, ja kaikella tavalla sitä on ennen vanhaankin ehditty opettajien hermoja koetella. Yhdelle on viety hullun paperit, toisen juomaan räkäisty salaa. Opettajia on pakoiltu Shellin takana, tupakkaa poltettu kulmalla jos toisella, on kieltäydytty tekemästä koetta, vedetty ompelulankaa nenään ja kurkun kautta ulos, jääty yön yli vangeiksi kellariin, oksennettu ruokaa lautaselle, seisottu koko luokka jälki-istunnossa liitutauluun piirrettyä rastia tuijottamassa, juostu pensasaitojen läpi tervehtimään entistä sijaista, salakuljetettu alkoholia katolla olevan ikkunan kautta illanviettoon ja järjestetty joukkotappeluita koulun jälkeen paperipaalaamolla. Erästä on myös tultu hakemaan koulusta poliisiautolla, joskin hänet oli kyllä lavastettu syylliseksi. Muistipa joku vihaisen opettajan joskus huutaneen tunnilla, ettei tästä tulisi koskaan yhtään mitään - ja vieruskaverista vielä vähemmän. Ihanan kannustava opiskeluilmapiiri!

Myös opettajien vastuukysymykset pohdituttivat. Muistelimme erään opettajan vedelleen tussilla merkkejä oppilaan korvaan huolimattomuudesta tai laittaneen tyttöjä punnertamaan rangaistukseksi, jos ei suostunut laulamaan yksin. Myös lipputankoa piti häveten kiertää ja jälki-istunnon jälkeen kävellä yksin valtatien vartta kotiin, kun bussi tai taksi oli jo mennyt. Olivat ne opettajat todellakin rohkeita.  Kukapa hullu sitä paitsi lähtisi enää 150 16-vuotiaan oppilaan kanssa kolmen päivän luokkaretkelle Tukholmaan? Yölaivalla? Siihen ne luokkaretket sitten pitkäksi aikaa loppuivatkin, kun yksi kiidätettiin helikopterilla maihin vatsahuuhteluun. Toimitus tahtoo kuitenkin huomauttaa, että kyseessä ei silloin ollut meidän ikäluokkamme, vaan seuraava.

Illan päätteeksi tulimme yhteisesti siihen lopputulokseen, että samoja me olemme kuin aina ennenkin ja kyllä maailmaan kolttosia mahtuu. Vaikka emme enää ehkä pissaa housuihin tai piiloudu ainakaan kovin usein tunniksi harmonin taakse, niin kovin vähän on perusluonne kasvatetun parran tai mahan takana muuttunut. Tunnollinen on tunnollinen, eikä vitsikäs vitseistään pääse. Hauskinta taisi kuitenkin olla se, miten vanha opettajamme kertoi eläkkeelle pääsynsä kynnyksellä lintsanneensa atk-koulutuksesta niin paljon kuin kerkisi.

Nurkkaan joutaisi.