keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Ei putoa

Joka lauantai-ilta Suomen kansa asettuu saunan jälkeen sohvalle ja lopettaa hengittämisen, sillä pitää olla hiljaa ja jännittää valtavasti. On viihdeohjelman aika, viikon ja elämän kohokohdan. Mitähän älyttömän jännää täksi kerraksi on keksitty?

Minulla on aivan mielettömän hyvä huumorintaju, on aina ollut. Lapsena tykkäsin Uuno Turhapurosta ja olisin tykännyt monesta muustakin, ellei isäni olisi ollut sitä mieltä, että ohjelmat olivat lapsellisia ja ääneen nauraminen osoitus suorastaan tyhmyydestä. Nauraminen ja hauskanpito toki ovatkin melkein syntiä, joten siltä pohjalta ymmärrän kyllä. Jos olisi sota, ei kuulkaa paljon naurattaisi. Siellä olisivat, juoksuhaudassa, vähän muut mielessä kuin sketsiohjelmat, kun pitäisi isänmaata puolustaa henkensä kaupalla. Tai en minä tiedä. Voi se pieru naurattaa poterossakin. Jostain vaativa huumorintajuni kuitenkin kumpuaa, ja syytän joko lapsuuden mallia tai luontaista, hyvin korkeaa älykkyyttäni. Kuolaa valuva puoli-idiootti tai naamanvääntelijä ei vain kerta kaikkiaan naurata yhtään, eikä myöskään tosi nokkela alatyylivitsailu sananmuunnostyyliin. (Vaikka tähän on kyllä poikkeus: Minua jaksaa päivästä toiseen huvittaa se, että opettajanhuoneen pöydällä on iso, musta kahvimuki, jossa lukee oranssein kapiteelein ja suorastaan kirkuen SUMPPI PIHISEE! Se vain jotenkin sopii yläkouluhuumoriin. Me opettajat vitsailemme usein, vaikkette sitä tietenkään uskokaan.)

Ymmärrän vajaavaisuuteni, joten tunnustan nyt olevani kauhean ankea ja nuiva ihminen. Huumorintajuton ja kankea, elämäniloton tiukkis, sellainen minä olen. Minä en turhista naura enkä turhille varsinkaan. En takuulla osta Munamiehen levyä, vaikka se myisi kultaa. Paitsi että ai, perhana. Google kertoo, että myi jo. Olen myös melko varma, etten tilaa Usko Eevertti Luttista ristiäislahjaksi tuttavaperheelle tai kiinnitä Yossun ja Tsaskan julistetta seinälle. Ja kun nyt aloitin, niin sekin kyllästyttää, että oppilaille on kerta toisensa jälkeen teroitettava, miten kirjoitelman päähenkilön nimi ei sitten ole Herppeenluoma, Seppo Taalasmaa tai Timo Soini. Televisio tulee kouluun joka päivä.

Voisin kyllä ihan selvästi vähän relata ja nauraa välillä. Eilen pääsikin röhönauru, tosin varmaan  vahingossa. Kontrolli petti pahan kerran. Olimme autossa, ja koska aika alkoi käydä pitkäksi, viihdytimme takapenkkiläisiä Laiva on lastattu -leikillä. Koska yksi ei osaa vielä kunnolla kirjaimia, ideana oli luetella vuorotellen eläimiä, joilla on karvapeite. Kun toinen alamittaisista lastasi mukaan villisian, kuului vierestä tuhahdus sekä kriittinen ja närkästynyt kommentti:
- Kuule, etkö muka tiedä, ettei villisikoja saa viedä laivaan.
Vastaus tuli kuin tykin suusta:
- Ai, haittaakse?

8 kommenttia:

  1. Jotenkin tuntuu, että olen ainoa, jolle Putous on yhdentekevä ohjelma. :D

    VastaaPoista
  2. Mulle se on sadantekevä: keksin vähintään sata parempaa keinoa viettää lauantaiehtoo kuin katsella Putousta naapurin ikkunan läpi. Ugh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotko sä tv:tä aina naapurin lasin takana?

      Poista
    2. Kaukoputkella joo, tiiraan vastapäisen talon ikkunasta sisälle. Mä säästän sähkössä, telkkarissa ja tv-luvassa, joten jotain pitää keksiä, jos aivan tuskainen hätä tulee! Meinasin tosin hermostua, kun päivänä muutamana naapuri vaihtoi huoneessa järjestystä siirtäen tv:n 90 astetta oikealle seinustalle. Sen tähden joudun nykyään köyttämään itseni lakanalla parvekkeen kehikkoon ja sen varassa saan siirrettyä itseäni tiiliseinää pitkin sen verran, että näen taas Dallasin! Mut kato, kyl hätä keinot keksii! ;)

      Poista
    3. Ei tsiisus, kun naurattaa. :D Mitä lakanaa käytät? Pitääkö perus-Finlayson vai pitääkö hommata jostain erikoiskaupasta?

      Poista
  3. Meni vähän ohi, kun en ole tätä kautta katsonut minuuttiakaan ja sitä edellistäkin ehkä viisi. Eli ei putoa täälläkään ja koska ne jutut ovat melkoisen karskeja lasten suusta kuultuna, olen kieltänyt ohjelman omiltani ja saanut Suuren Vihan niskoilleni. No, kummi ja mummi antavat katsoa, kun äidin silmä välttää, joten 5-v. ja 10-v. laukovat älyttömyyksiä, joita en edes tajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, kun aikoinaan alkoi tv-sarja V. Siinä valui lima ja roiskui veri, ja miten katkera olinkaan, kun en saanut lupaa valvoa ja seurata ohjelmaa. Vaikka kohdistin luonnollisesti johtoportaalle Suuren Vihani, minusta kasvoi tasapainoinen aikuinen. Lapsesi kiittävät vielä. :D

      Poista
    2. Mie sain ala-asteikäisenä valvoa yhtenä iltana yli puoli yhdeksän uutisten ja valita ohjelman, jonka katson. Valitsin Kymppitonnin. KYMPPITONNIN!!! Ehkä mie siksi olen niin kielellisesti lahjakas ja vieläpä kaunis. V tuli muistaakseni kun olin kuudennella ja sen sitten sain katsoa. Siinä kohtaa oli varmaan äidillä unohtunut joku suodatin päältä. Kumosikohan se riittaväisäspohjustus V:n kauheudet vai liekö toiminut sellaisena puskurina, ettei mikään enää tuntunut miltään, mutta miusta kyllä tuli Hyvin Älykäs ja Tasapainoinen Aikuinen myös.

      Poista