Hyvän mielen haaste

Sain eilen -S-:ltä blogihaasteen, jossa tehtävänä on kertoa kymmenen hyvää mieltä tuottavaa asiaa satunnaisessa järjestyksessä.

Koska olen kovis, en jaa mitään eteenpäin, mutta ne lukijat, joilla on blogi ja joita vastaan haaste ei ole vielä tullut, saavat ilman muuta ottaa halutessaan haasteen täältä omakseen. Olkaa hyvä. Olen jalomielinen. Ja laiska. Enkä tunne ketään. Voi minua raukkaa, yksin täällä maailmassa.

Ensinnäkin: kymmenen (10) hyvää mieltä tuottavaa asiaa! Olen ollut sen verran peruskiukkuinen tässä viimeiset viisi vuotta, että jopa vaikea heitettiin.  Kokeillaan nyt kuitenkin, sillä eihän sitä tiedä, vaikka menisi ja yllättäisi itsensä. Perusluonteeltanihan olen kuitenkin aika valoisa, se on vain nyt päässyt välillä vähän unohtumaan. Olen opettajanhuoneessakin yleensä sellainen kulmiensa alta katseleva peikko, joka jossain nurkassa ryystää yksistään hiljaa kahvia. Välillä voin murahtaa, jos joku uskaltaa tulla liian lähelle. Oppilaille en puhu tunnilla mitään, lataan vain ajastetun Powerpoint-esityksen seinälle ja katselen, kuka ehtii kirjoittaa ja kuka ei. Kyllä ne siinä kehittyvät nopeiksi äkkiä. 

Jos nyt kuitenkin oikein kaivelee, niin minua ilahduttavat nämä:

1. Kevään ensimmäiset parvekeaamukahvit. Oikeasti kahvi on pahaa, mutta parvekkeella voi vetää vaikka viisi kuppia ja kas, palaa ruskettuu samalla. 

Jokseenkin näin:

2. Rikkaruohojen nyppiminen se vasta on mahtavaa puuhaa. Aina ei tiedä, mitä siinä panee nyppien, mutta se ei olekaan pääasia. Pääasia on aivottomuus. Siinä sitä vain nyppii tuntitolkulla ja parantaa elämänlaatuaan. Ja uskokaa pois, en sitten yhtään ole puutarhurityyppiä. En tunnista kuin ruusun. Siinä on piikkejä. Ruusun voi toki sekoittaa orapihlaja-aitaan ja siiliin, jos hätiköi.

Lapseni ensimmäinen kirjoitettu lause kuului: "Äiti nypiimässä rikkaruohoja." Se luki piirustuksessa, jonka pyysin minusta tekemään. Odotin prinsessaa, ja läheltähän tuo liippasi. Tiesittekö muuten, että liippaaminen tarkoittaa Etelä-Pohjanmaalla pyllyn pyyhkimistä?

3. Hyvä kirja ilahduttaa aina. Sellainen, jonka lukemista ei meinaa malttaa odottaa tai jonka ei soisi päättyvän ollenkaan. Maailman paras kirja on Häräntappoase. Olen minä muitakin lukenut. 

"Mun sisässä alko startata niin et kipinät kipristeli. Koko heinäkuu Stokiksessa kuvittele. Loppukesä siis pelastettu. Mä melkeen lauloin kolmiäänisesti Merikannon Syksyn henkäyksen ja rutistin lapun penaaliin. Sirkka pisti kai merkille et sen lempipoika rakenteli pilvilinnoja. 

- Alpo! se miukas korokkeelta. Mä havahduin. Mä olin varmaan taas jäänyt tuijottamaan johonki pisteeseen.

- No mitä Sirkkeli?

Mä katoin sitä ihan myönteisen ja vastaanottavaisen näkösenä.

- Taas sinä nukut siellä. Sano mitä minä teen seuraavaksi tälle yhtälölle?

Taululla oli pitkä x ja y-litania ja sulkeita niin saatanasti, mistä se keksiki niitä joka paikkaan.

- No? tiukkas Sirkka ja napautti sormella jotain x:ää. - Mitä minä teen tälle?

- Ammu se."

Ai että!

4. Sohvatyynyjä pitää ihmisellä olla, sillä ei ole hyvää mieltä ilman kunnon tyynyvalikoimaa. Minulla on aika kattava kokoelma, mutta ei ollenkaan täydellinen. Niinpä tilasin muutama päivä sitten pari tyynyä lisää. Ihmisen pitää kehittyä harrastuksissaan. Minä olen kehittänyt lähinnä määrää ja tyynyjen hintaa.

5. Perjantai-ilta. En selittele.

6. Lauantai-ilta. Vielä ehtii juoda loput tonkasta.

7. Ulkoporeallas on hyvän mielen, ilon ja riemun keksintö. Kun kuvittelee olleensa lillumassa ammeessa noin puoli tuntia, on aikaa kulunutkin puolitoista. Siellä sitä unohtuvat huolet ja murheet, eikä tarvitse edes jumpata tai jotain muuta yhtä rasittavaa. Hiihtolenkissä ja porealtaassa on vissi ero.

8. Mummot, mummut ja papat. Ystävät, lähisuku. Kivat kollegat. Naapurit. (Eivät ne, jotka antavat koiriensa kuseskella meidän portinpieleen. Heille näytän hampaita. Niitä on yritetty oikoa, mutta pelottavat ne ovat vieläkin.) Maailma. Rauha ja hyvä tahto. Nälänhädän poistaminen. Aids-rokote. Kyllä noista kaikista vähän mieli ilahtuu. Huomatkaa, että asiat ovat tietenkin tärkeysjärjestyksessä, ja kivat ihmiset pääsevät sijalle kahdeksan melkein heti rikkaruohojen jälkeen.

9. Timantit ovat ihania, ja kyllä niitä katsellessa mieli sekä kiihtyy että rauhoittuu yhtä aikaa. Lapseni katseli tässä kerran kaulakoruani ja ihmetteli: "Äiti. Miksi sinulla on niin pieni timantti, ettei sitä edes näy?" Ohjasin häntä kääntymään välittömästi isänsä puoleen.

10. Saan hyvän mielen joka kerta, kun joku kehuu. Ja ellei niin tapahdu, pitää kehua itse itseään. Onneksi se on kauhean helppoa. 

Toivottavasti teitäkin ilahduttaa jokin asia elämässä. Ellei, niin hankkikaa itsellenne harrastus ja tutustukaa ihmisiin! Niin sitä aina neuvotaan.