Persettä penkkiin, toverit!

Tämän kevään ylioppilaskirjoitukset ovat parhaillaan käynnissä, ja jumppasalit täyttyvät taas kuullun ymmärtämiskokeiden jälkeen eväskoreista ja ehkä muutamista ajatuksistakin. Olisi kerrassaan huikeaa osallistua ylioppilaskirjoituksiin uudelleen! Ei sillä, että edellisestä kerrasta olisi vielä kovin kauan, mutta noin niin kuin huvin vuoksi. Olisi sangen mukavaa ja varmasti myös itsetuntoa kohottavaa käydä nappaamassa esimerkiksi muutama puolihuolimaton laudatur. Helppoahan se olisi, kun on luonnostaan fiksu. Olenkin tässä pohtinut, että ylioppilastutkintojärjestelmään tulisi välttämättä tehdä radikaali uudistus: jotta valkolakin arvostus kohoaisi, ihmisen tietotaso pitäisi tarkistaa säännöllisin väliajoin. Ehdotankin täten kokeen uusintaväliksi kymmentä vuotta, sillä siinä ehtii joko kypsyä tai unohtaa kaiken. Ellei kokeista pääsisi tarkistusvuotena läpi, lakki otettaisiin yksinkertaisesti pois ja vappuna tulisi itku. Kokelaista voisi myös tehdä tosi-tv-ohjelmia.

On ylioppilaskokeissa muutakin uudistettavaa. Ensinnäkin YTL voisi edes joskus osoittaa huumorintajunsa ja laittaa kuultuihin ratkaisurivistöksi leikkisät musiikkitermit ABBA ja ACDC. Kyllä siinä kokelaat hieraisisivat pari kertaa silmiään ja vaihtaisivat hätäpäissään vastauksensa. Usko loppuisi myös takuulla silloin, kun koko mustattava rivistö olisi pelkkää A:ta. Mutta ei lautakunta mitään tajua, koska sillä on kiire keskittyä Gaussin käyrän toteutumiseen. (Joka muuten keksittiin puoli vuosisataa ennen Gaussin syntymää, mikä on mielenkiintoista sinänsä.)

Jos koe järjestettäisiin kaavailemallani tavalla uusittavaksi tietyin väliajoin, sitä voisi vanha ylioppilas sydämessään miettiä, miten kävisi. Minulla menisi toki hyvin, mutta miettikää vaan omalle kohdallenne, raukat. Äidinkielestä nyt tietenkin pääsisi jokainen läpi, sillä kuka sitä nyt ei muka omaa äidinkieltään osaisi? Sitä on oikeastaan melkein turha edes koulussa opettaa, sillä kaikkihan osaavat puhua ja kirjoittaa?!! Matematiikastakin olisi syytä selviytyä, koska taskulaskimellahan sitä vaan näpytellään ja derivoidaan sitten lopuksi, ellei muuta keksitä. Sitä paitsi nykyajan leikkiylioppilaskokeissa ei tarvitse edes kirjoittaa laajaa matematiikka, vaikka olisi sen kurssit suorittanut. Aivan pelleilyä. Toista se oli vanhoina hyvinä aikoina. Ja mitä ne kaikki kompensaatiopisteet muka ovat? Säälipisteitä, sanon minä. Aikoinaan ruotsikin oli pakollinen, joten tänka på det och lyssna på bandet! 

Reaaliaineet voisivat olla hieman vaikeammat päästä läpi, mutta elämänkokemuksella niistäkin varmasti selvittäisiin. Itse kirjoittelin aikoinani psykologian ja maantiedon, ja vähän jäi makkarajärviä hampaankoloon: Opettaja perkules jätti kuulusteluista pois kaksi kappaletta, jotka katsoi turhiksi - ja yllätys, että toisella niistä olisi ansainnut maailman helpoimmat kuusi pistettä. Jos siis olisi lukenut. En tietenkään lukenut, sillä opettajan sana on laki, minkä noudattamisesta olisi kyllä pitänyt myös saada pisteitä. No, mannerlaattateoriat ainakin menisivät vieläkin vaikka unissaan, mutta Euroopan karttaa pitäisi vähän kerrata hieman Syyrian kohdalta. Onneksi psykologia on sentään helppoa, koska olen sairaan hyvä ihmisasiantuntija ihan luonnostaan. Eilen esimerkiksi ymmärsin puolesta katseesta, että kannattaisi olla hiljaa. En silti totellut, sillä jonkun on oltava oikeassa.

Kielissä menestyisin edelleen huikeasti, sillä olen tosi lahjakas niissä ja katson paljon televisiota. Oppilaille olen uskotellut puhuvani sujuvaa englantia, ruotsia, saksaa, ranskaa, italiaa, viroa ja unkaria, sillä yläkouluikäisille menee täydestä, kun eläytyy esitykseen. Mutta uskokaa tai älkää: kirjoitin  aikoinani parhaimmat pisteeni ruotsista. Olen niin prinsessa Victoria.

Siinähän tuo sitten jo olisikin. Aika helppoa. Tärkeintä taitaakin olla se, mitä ottaa evääksi.