* * *
Tarmo avasi silmänsä, sillä jokin sitkeä ääni ei luovuttanut ja tunkeutui vähitellen hänen tajuntaansa. Mies ei ymmärtänyt yhtään, mistä oli kyse: hän makasi hangessa, jalka oli tulessa, tuossa oli hänen autonsa, kauempana toinen. Tutunnäköinen. Sitten tosiasia toisensa jälkeen jysähti kauhistuttavana hänen mieleensä, ja mieheen iski kauhea hätä. Piti paeta. Herranjumala, tämäkö oli kaiken loppu? Piti jatkaa eteenpäin. Tarmo alkoi vetää itseään hangessa syrjempään, mutta tajusi pian, että pääsi kyllä pystyynkin. Miestä hävetti. Näinkö sekaisin voi kolarissa mennä?
Oliko toisen auton kuljettaja hengissä? Mitä hänen pitäisi tehdä? Soitto jatkui.
- Ei saatanan saatana, kirosi mies epätoivoisesti ääneen. - Mitä minä teen, mitä minä teen? Tarmo ei saanut kiinni loogisen ajattelun hivenestäkään. Sitten hän alkoi tajuta, että puhelin soi. Mies taputteli taskujaan ja paikallisti kännykän oikeanpuoleisesta takintaskustaan. Soittaja oli tuntematon.
- Haloo? huusi Tarmo, eikä aivan pystynyt peittämään hätäänsä.
- Irmeli Kujansuu tässä, hei! Anteeksi, että soittelen näin yllättäen, et varmaan osannut odottaa. Minä olen se nainen, jonka tapasit kaupassa ja joka auttoi sinua kaatuneiden ostosten kanssa. Citymarketissa tänään aiemmin, muistatko? Tuota, sain sinun puhelinnumerosi soittamalla Autorekisterikeskukseen, tunnusti nainen selvästi vähän nolona.
Irmeliin asti Tarmo ei vielä ollut ehtinyt tapahtumia kelata, eikä hän sitä paitsi ollut ajatellut tapaavansa tätä enää koskaan. Nyt ei todellakaan ollut sopiva hetki tälle keskustelulle. Hänen olisi paettava ja nopeasti. Aivan pian joku varmasti pysähtyisi onnettomuuspaikalle, ja sitten eivät enää heppoisat selittelyt riittäisi. Joka puolella hangessa näkyi erivärisiä hieromasauvoja, joiden alkuperää Tarmo ei ymmärtänyt millään. Aivot raksuttivat silti sillä teholla, mihin ne juuri nyt pystyivät. Hän oli sulkemassa puhelinta, kun kuuli sieltä uudelleen Irmelin äänen.
- Oletko vielä siellä? tämä tiedusteli. - Anteeksi kauheasti, taisin vain häiritä. Olen pahoillani.
- Ei kun olen minä täällä, Tarmo sai vihdoin suustaan. - Tässä on nyt vähän kaikenlaista. Tuota, tämä saattaa nyt kuulostaa vähän oudolta, mutta et sattuisi olemaan halukas auttamaan minua? Taas, lisäsi Tarmo, ja vähän hysteeriseltä kuulostava naurahdus pääsi hänen suustaan. Ei tämä naurun paikka ollut, mutta tapahtumien kulku alkoi jo ylittää miehen käsityskyvyn. Hän selitti Irmelille, että tarvitsisi kyydin Suomen puolelle ja majapaikan pariksi päiväksi. Muuta hän ei paljastanut. Nainen ei ikipäivinä suostuisi moiseen, ajatteli Tarmo, sillä tiesi, että sekä hän itse että pyyntö kuulostivat lähinnä sekopäisiltä.
- Selvä, vastasi Irmeli hetken hiljaisuuden jälkeen. Tämä ei ollut hänen tapaistaan, mutta kai sitä joskus piti seikkailukin aloittaa. Hän oli tuntenut tänään sydämessään läikähdyksen ja toiminut kerrankin hetken mielijohteesta. Nyt katsottaisiin, mihin se johtaisi.
Irmeli vilkaisi kalenteriaan. Lauantai, 25.2.2012. Hän etsi toppatakkinsa, heitti avaimet, lompakon ja puhelimen käsilaukkuunsa ja lähti kohti autotallia. Irmeliä jännitti. Se oli mukava tunne pitkästä aikaa.
* * *
No niin. Ei tämä lopu ollenkaan. Nyt vain kuvittelette, että
1. Lena kuolee onnettomuuspaikalla dildo kädessään ja auton neonvaloputket musiikin tahtiin vilkkuen.
2. Tarmo pääsee pakenemaan elokuvatyyliin juuri ennen kuin hänen autonsa räjähtää.
3. Tarmo raahautuu pikkutien varteen ja odottaa kylmissään Irmeliä. Pelastava enkeli saapuu ja vetää miehen tiukkaan syleilyynsä. Huulet kohtaavat, ja he rakastelevat villisti auton takapenkillä.
4. Tarmolle selviää vaimon osallisuus firman taustapuuhissa. Tarmo ottaa avioeron ja vaimo vetää itsensä hirteen. Tytär Laura on raskaana Markulle ja muuttaa tämän kanssa yhteen.
5. Tarmo ja Irmeli elävät onnellisina elämänsä loppuun asti ja saavat koeputkihedelmöityksellä kaksoset. Irmeli on 42-vuotias, mutta onneksi virkeä. Kaksoset pyrkivät kuudentoista vuoden kuluttua Idolsiin ja voittavat ja toinen menee Jone Nikulan kanssa naimisiin. Toinen alkaa laulaa Tuksun kanssa duettoja.
6. Sen pituinen se.
XD Kiitos, dear friend! Palllljo parempi!
VastaaPoistaOle hyvä! Etenkin loppu tuli suoraan sydämestä.
PoistaNoi skenaariot oli aika vinkeitä! ;)
VastaaPoistaTotta joka sana. :D
Poista