Jos iski alemmuuskompleksi, niin ei hätää. Sen kun vain vetäisette netistä sopivan sivuston auki ja harpotte menemään joka toisen rivin, niin sillä siitä selviää. Kalevalassa on tapana ottaa asiat varman päälle ja toistaa tapahtumat ainakin kahdesti, joten nykyajan kiireinen ihminen voi ihan hyvin hyppiä teoksen pikana läpi. Kätevää ja tehokasta.
"Pikkukoululaisen pakkopullan sijaan Kalevalaa voi pitää maistuvaisena, aromikkaana perinneherkkuna", kuvailee Internet. Sehän tässä nyt kuitenkin se ongelman ydin onkin. On suomalaisen kulttuurin päivä ja Lönnrot on syystä sankarimme satumainen, virrenveisaaja virkeä, mutta kyllä on Kalevalan päivän suunnittelu jäänyt pahasti puolitiehen! Miettikää nyt, Runebergillä on torttunsa, laskiaisella pullansa. Jeesuksen syntymää juhlistetaan lanttulaatikolla ja juhannuksena lyödään grilli täyteen käristemakkaraa. Mitä saa Kalevalan päivänä? Kulttuuria. Se on kuulkaa kulttuuri paljon mukavampaa, kun on munkinrasvaa rinnuksilla.
Asiaan on saatava muutos. Kalevalan päivän täytyy saada oma perinneleivoksensa, ja minä lupaan lähteä etsimään sitä etunenässä. Ja se on iso nenä, suvulta saatu. Ehdotuksia otetaan vastaan, sillä asia on tärkeä. Itse olen ajatellut esimerkiksi Väinämöisen vehnäpitkoa, Kullervon kivileipää, Pohjan neidon naimapiparia, Tuonelan joutsentorttua tai Marjatan puolukkapiirakkaa. Etenkin viimeisin voisi olla oikein sopiva vaihtoehto, vaikka näinä lumentuloaikoina puolukoiden poimiminen on tehtykin hieman hankalaksi. Mutta ei se ollut helppoa Eliaksellakaan. Siitä lähdetään.
Kalevat on kuule luettu ja visusti tentitty, joten asian voi tarvittaessa vaikka opintorekisteristä tarkastaa.
VastaaPoistaTorttuasiaa. Mietin nimittäin ihan samaa juuri tänään. Kyllä meillä pitäisi jotain syömäpuolta olla näin kylttyyripäivänäkin. Joku semmoinen fiinimmän puoleinen suomanruotsalainen leivos sopisi nostamaan meidät sivistysmaiden joukkoon. Tai sitten valitaan ihan tylsän metsäläisesti karjalanpiirakka.
Miksei täällä muuten ole oikolukua? Pitäisi olla. Nytkin näyttää ihan siltä, että mä en muka osaisi kirjoittaa Kalevalaa. Että olisin muka kouluni jättänyt käymäti. Mutta tossa suomanruotsalaisessa (tai siis Suoman ruotsalaisessa) leivoksessa on potentiaalia. Puolukalla täytetty torttu?
PoistaNyt tuli mielikuva Marjatan tortusta ja siitä, miten sieltä (tortusta) pursuaa puolukkaa. Se taas viittaa johonkin, mitä en halua ajatella.
PoistaOnnea, -a! Minä en kyllä muista yhtään, mitä Kalevala-tentissä aikoinaan kysyttiin. Sain silti varmaan kympin.
VastaaPoistaMietin sitä karjalanpiirakkaa myös täällä tykönäni, mutta on se pikkuisen ankea ja tavanomainen tarjottava. Marjatan ihmeen muistaa varmasti moni sivistymätönkin moukka, joten sikäli puolukka sopisi tunnelmaan. Toisaalta puolukka on marjana aika rahvaanomainen, joten suomenruotsalaista fiiniyttä siihen ei sitten kätkeydy yhtään. On tämä vaikeaa.
Sampon suussasulava suklaapiirakka? Ainon ananaskeksit? :D :D
VastaaPoista(Itse vetäisin tänään ihan vaan lättyjä ja donitsin. Sopii.)
Ainon ananaskeksit olisivatkin sellainen todellinen kansallisromanttinen ratkaisu. Luulen, että ananasta kasvoi kovasti Karjalan takametsissä noihin aikoihin. :D
PoistaKyllä kyllä, Karjalan takametsät oli pullollaan ananaksia ja suklaata. :D
PoistaHaaste odottaa blogissani! Käypä noutamassa ja ala vääntää. ;)
VastaaPoistaNe Väinämöisen palttoonnapithan on jo olemassa, mutta niitä pitäis kyllä jollain vähän ryydittää... Mie äänestän sultsinoita!
VastaaPoistaJoo, ihan kuiviltaan ne eivät kyllä leivoksista mene. :D
PoistaJa muuten, iskä luki miulle lapsena Kalevalaa ja Kanteletarta ja osasin pitkät pätkät ulkoa. Se kalevalamitta on aika koukuttava. Tiedän kyllä edelleen pääpiirteittäin henkilöt ja tapahtumat. Näin aikuisena lukien runot kyllä saavat ihan uusia merkityksiä... ;D
VastaaPoistaJos lukee Kalevalaa oikein urakalla, rytmi jää todellakin päälle ja sitä yrittää puhua jonkin aikaa alkusointuisesti.
PoistaEipä ole vaivatonta/vaivatonta, viehkon neidon
riimiä suustaan rykäistä/huulillansa hullutella.