maanantai 13. helmikuuta 2012

Persettä penkkiin, toverit!

Tämän kevään ylioppilaskirjoitukset ovat parhaillaan käynnissä, ja jumppasalit täyttyvät taas kuullun ymmärtämiskokeiden jälkeen eväskoreista ja ehkä muutamista ajatuksistakin. Olisi kerrassaan huikeaa osallistua ylioppilaskirjoituksiin uudelleen! Ei sillä, että edellisestä kerrasta olisi vielä kovin kauan, mutta noin niin kuin huvin vuoksi. Olisi sangen mukavaa ja varmasti myös itsetuntoa kohottavaa käydä nappaamassa esimerkiksi muutama puolihuolimaton laudatur. Helppoahan se olisi, kun on luonnostaan fiksu. Olenkin tässä pohtinut, että ylioppilastutkintojärjestelmään tulisi välttämättä tehdä radikaali uudistus: jotta valkolakin arvostus kohoaisi, ihmisen tietotaso pitäisi tarkistaa säännöllisin väliajoin. Ehdotankin täten kokeen uusintaväliksi kymmentä vuotta, sillä siinä ehtii joko kypsyä tai unohtaa kaiken. Ellei kokeista pääsisi tarkistusvuotena läpi, lakki otettaisiin yksinkertaisesti pois ja vappuna tulisi itku. Kokelaista voisi myös tehdä tosi-tv-ohjelmia.

On ylioppilaskokeissa muutakin uudistettavaa. Ensinnäkin YTL voisi edes joskus osoittaa huumorintajunsa ja laittaa kuultuihin ratkaisurivistöksi leikkisät musiikkitermit ABBA ja ACDC. Kyllä siinä kokelaat hieraisisivat pari kertaa silmiään ja vaihtaisivat hätäpäissään vastauksensa. Usko loppuisi myös takuulla silloin, kun koko mustattava rivistö olisi pelkkää A:ta. Mutta ei lautakunta mitään tajua, koska sillä on kiire keskittyä Gaussin käyrän toteutumiseen. (Joka muuten keksittiin puoli vuosisataa ennen Gaussin syntymää, mikä on mielenkiintoista sinänsä.)

Jos koe järjestettäisiin kaavailemallani tavalla uusittavaksi tietyin väliajoin, sitä voisi vanha ylioppilas sydämessään miettiä, miten kävisi. Minulla menisi toki hyvin, mutta miettikää vaan omalle kohdallenne, raukat. Äidinkielestä nyt tietenkin pääsisi jokainen läpi, sillä kuka sitä nyt ei muka omaa äidinkieltään osaisi? Sitä on oikeastaan melkein turha edes koulussa opettaa, sillä kaikkihan osaavat puhua ja kirjoittaa?!! Matematiikastakin olisi syytä selviytyä, koska taskulaskimellahan sitä vaan näpytellään ja derivoidaan sitten lopuksi, ellei muuta keksitä. Sitä paitsi nykyajan leikkiylioppilaskokeissa ei tarvitse edes kirjoittaa laajaa matematiikka, vaikka olisi sen kurssit suorittanut. Aivan pelleilyä. Toista se oli vanhoina hyvinä aikoina. Ja mitä ne kaikki kompensaatiopisteet muka ovat? Säälipisteitä, sanon minä. Aikoinaan ruotsikin oli pakollinen, joten tänka på det och lyssna på bandet! 

Reaaliaineet voisivat olla hieman vaikeammat päästä läpi, mutta elämänkokemuksella niistäkin varmasti selvittäisiin. Itse kirjoittelin aikoinani psykologian ja maantiedon, ja vähän jäi makkarajärviä hampaankoloon: Opettaja perkules jätti kuulusteluista pois kaksi kappaletta, jotka katsoi turhiksi - ja yllätys, että toisella niistä olisi ansainnut maailman helpoimmat kuusi pistettä. Jos siis olisi lukenut. En tietenkään lukenut, sillä opettajan sana on laki, minkä noudattamisesta olisi kyllä pitänyt myös saada pisteitä. No, mannerlaattateoriat ainakin menisivät vieläkin vaikka unissaan, mutta Euroopan karttaa pitäisi vähän kerrata hieman Syyrian kohdalta. Onneksi psykologia on sentään helppoa, koska olen sairaan hyvä ihmisasiantuntija ihan luonnostaan. Eilen esimerkiksi ymmärsin puolesta katseesta, että kannattaisi olla hiljaa. En silti totellut, sillä jonkun on oltava oikeassa.

Kielissä menestyisin edelleen huikeasti, sillä olen tosi lahjakas niissä ja katson paljon televisiota. Oppilaille olen uskotellut puhuvani sujuvaa englantia, ruotsia, saksaa, ranskaa, italiaa, viroa ja unkaria, sillä yläkouluikäisille menee täydestä, kun eläytyy esitykseen. Mutta uskokaa tai älkää: kirjoitin  aikoinani parhaimmat pisteeni ruotsista. Olen niin prinsessa Victoria.

Siinähän tuo sitten jo olisikin. Aika helppoa. Tärkeintä taitaakin olla se, mitä ottaa evääksi.

6 kommenttia:

  1. Kannatetaan! Valitettavasti siinä taitaisi valjeta karu totuus: lukiossa opituilla tiedoilla ei kirjoitusten jälkeen ole Yhtikäs Mitään Käyttöä. Mie olen riidellyt tämän nykyisen aviomieheni kanssa 18 yhteisen vuoden aikana tasan kerran. Silloin hän ei ollut avio- vaan avomieheni ja tämä tapahtui ruotsin kuuntelua edeltävänä iltana. Lähdin kaverin kanssa baariin, jossa riekuimme pilkkuun saakka. Aamulla ysiltä kirjoituksiin ja kirjoitin ruotsista M:n. Perisuomalaiseen jäykkään tapaan minäkin osaan paljon soljuvammin ruotsia vähän kännissä. Että niihin eväisiin kannattaa todella panostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaan sillä tavalla, että jos on lahjakas, on lahjakas. Oikeastaan kirjoituksissa voisi olla termospullossa minttukaakaota (talviaika ottaa kurkkuun), ja kas, miten lennokasta tekstiä sitä tuottaisikaan vaikkapa uskonnon vastauksia kirjoittaessaan.

      Poista
  2. Sinit, kosinit ja tangentit tottakai jokapäiväisessä käytössä! :D
    Äidinkielen ylioppilaskoe on tainnut muuttua jonkin verran "parin" vuoden takaisesta? Ei taida enää kaksi ainekirjoitusta riittää siinäkään?
    Voisi olla Troijan ja Balkanin sodat sekaisin historian reaalissa, biologiasta puhumattakaan. (Mikähän järki oli reaaliin aikoinaan lukea ja päntätä kaikista laajin ja monikirjaisin aine, historia??)
    Englanti olisi luultavasti ainoa, jonka voisin päästä läpi rimaa hipoen.

    Mä niiiiiin reputtaisin kirjoitukset! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ole mikään enää entisensä. Äidinkielen koe tulee itse asiassa jälleen ensi syksynä muuttumaan, mikä aiheuttaa opettajillekin hieman harmaita hiuksia. Kun ei ole mallia, ei oikein tiedä, mitä opettaisi. Näppärää! Koe alkaa mitata enemmän yleistietoa, joten Troijan sotatiedoilla voisi saada vaikka mitä aikaan!

      Poista
  3. Mä niin kannatan tota sun ajatusta kertauskirjoituksista. Ei sillä että itse siellä pääsisin loistaistamaan, mutta kyllä musta olisi hauska nähdä virallisesti oma rapistuminen. Mä oon vuosien saatossa aina välillä käynyt kurkkimassa noita ylppäreiden kysymyksiä ja vuosi vuodelta ne muuttuvat vain vaikeammiksi. Vahva veikkaus nykyisestä tuloskunnosta olisi se, että jos saisi vaihtaa laajan matikan lyhyeen, niin voisin vielä ehkä rimaa hipoen osua Gaussin käyrällä sinne läpimenevien osaan. Mutta eihän me kaikki vaan voida olla yhtä fiksuja kuin Ässä, noin nuori ja opettaja vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan olekin fiksu ajatus! Otetaan sitä ajokortteja ja muutakin pois, niin eihän tuossa sen kummempaa radikaaliutta edes ole taustalla.

      Minäkin luen kysymykset joka vuosi ja jännään, saisinko täydet pisteet vai yhden alle. Opettajuus todellakin velvoittaa menestykseen, aine kuin aine.

      Poista