perjantai 20. tammikuuta 2012

Viimeinen pari uunista tunnille

Näin tässä eräänä yönä hämmentävää unta, vaikka olihan se näin jälkeen päin ajateltuna farssimaisuudessaan myös jokseenkin humoristinen. Opettajat ovat. Joskus he villiintyvät aivan silminnähden ja jättävät esimerkiksi kahvikuppinsa pöytään seuraavaa välituntia varten. Minusta se osoittaa kaavanrikkomistaitoja ja heittäytymistä, sillä liika kunnollisuus syö voimia. Välillä pitää vain kerta kaikkiaan osata sanoa piut paut normeille.

Unessa välitunti oli juuri päättymässä ja pyyhimme kermavaahtoa suupielistämme. Sokeriakin oli tarttunut hihanreunaan ja hilloa törähtänyt rinnuksille, sillä kun lukee itsensä maisteriksi, voi päästä osalliseksi jokavälituntisista kekkereistä. Uskokaa pois. Eilenkin pöydässä oli lasagnea, ja on siellä ollut mustaamakkaraakin! No, olin jo pujahtamassa ovesta käytävälle, kun kauempaa opettajanhuoneen naulakoilta kuului rehtorin tiukkasanainen ja hieman vihainen komennus: "Kaikki opettajat välittömästi tänne. - - Sitten teette jonon. Tästä lähtien tarkkailen teidän tunnille lähtöänne, ja se tapahtuu niin, että aina tasan viisitoista yli muodostatte tälle ovelle jonon. Kun se on valmis, päästän teidät marssimaan järjestyksessä luokkiinne. Ensimmäinen harjoitus on nyt."

Meikäläinen se on kapinallinen unissaankin. Koska olin jo jalka ojossa ja höyhenet pörheänä menossa toisaalla, päätin jatkaa siitä pokkana luokkaani. Meitsiope valitsee kuulkaa itse reittinsä! Silloinkin, kun navigaattori opastaa, sillä ei se nyt fiksumpi ole kuin minä. Aina on oikoreittejä, kun tarpeeksi kauan etsii. Rehtori kuitenkin huomasi ylimielisyyteni ohjeistusta kohtaan ja lähti perääni ripein askelin ja valtava, käsin kudottu kaulahuivi kaulassaan. Hän ilmoitti tulevansa seuraamaan oppituntiani, sillä moista niskuroijaa hän ei ollut vielä eläessään tavannut. Selvä, ajattelin ja avasin luokkani oven. Rehtori kävi heti peremmälle, asettui takapulpettiin niin kuin kovikset yleensä ja alkoi tehdä muistiinpanoja.

Tuntisuunnitelmani (jotka ovat normaalisti jopa tunnintarkkoja) oli yllätyskäänteen vuoksi aivan hukassa, ja kaikki oli kaaosta muutenkin: heti tunnin aluksi oppilaat alkoivat tuoda minulle kukin vuorotellen kolikoita, jotka liittyivät jollain tavalla luokkaretkirahastoon. Edessäni oli metallinen lipas, joka piti joka kerta erikseen avaimella avata ja sulkea. Avain ei tietenkään mennyt reikään tai kääntynyt, jäi jumiin ja tipahteli. Epämääräisiä summia työnnettiin eteeni, ja minä yritin säilöä niitä parhaani mukaan. Koko ajan tiedostin, että antamani vaikutelma oli kauhea, eikä minulla ollut aavistustakaan, mitä sillä tunnilla pitäisi käsitellä. Ennen kuin uni sitten jotenkin vain napsahti poikki, ehdin ajatella ex tempore -sijamuototehtäviä. Niin kuin että mitkä ovat yksikön ja monikon illatiivimuodot sanasta olut tai partitiivi sanasta viini. Erilaisia viinejä ehtii ainakin juoda aika monta siinä ajassa, kun yrittää miettiä, mikä on piimä-sanan monikon partitiivi. Tutkiskelin siinä hetken asiaa sydämessäni, ja koska olin täydellisesti asian ja elon ytimessä, unohtuivat sählinki, parijonot, kassalipas, rehtorin kaulahuivi ja kaikki muu. Nukuin loppuyön rauhallisesti kuorsaten.

Olen yrittänyt tulkita untani tänään monelta kantilta. Muutaman tärkeän johtopäätöksen siitä ainakin voi tehdä:

- Rahantuloa ei voi estää.
- Pitää sanoa oppilaille, että tasaraha ja setelipakko.
- Minulla on huonoja tuntisuunnitelmia.
- Stressi. (Hiihtolomaan on noin viisi viikkoa.)
- Jano. (Hiihtolomaan on noin viisi viikkoa.)

8 kommenttia:

  1. Se viini-sanan partitiivimuotohan riippuu siitä, tarkoitetaanko juotavaa vai nuolikoteloa. Aika hassua minusta, mutta harvemminpa sitä nykyään viintä tarvitsee.

    Huomaa kykyni löytää olennaiset pointit teksteistä; on se ihme, etten koskaan ole oikein kirjatenteissä menestynyt... (Appiukko taivuttaa sen juoman kuten nuolikotelon, mikä jaksaa tökätä korvaani vielä yli 10 vuoden jälkeenkin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis minähän tietenkin tarkoitin sitä nuolikoteloa, sillä olen aspolutisti. Se, jos jokin, on nyky-yhteiskunnassa tärkeä kapines! :D

      Poista
  2. Minä sen sijaan näin unta televisiostakin tutusta miehestä joka tykkää puumanaisista...mitä johtopäätöksiä siitä voisi tehdä, kun minähän en todellakaan ole puuma vaan mieheni on minua reilusti (22 päivää) vanhempi. Ja tämä unessa vieraillutkin aika lailla oman ikäiseni.

    Ja nuo taivutukset ärsyttää toisinaan maallikkoakin, ainakin ne tv-kokit, jotka laittaa ruokaan kermaviiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, käytin tänään kermaviiltä tunnilla esimerkkinä. Kerrassaan loistavaa! Tämä ei puolestaan ole ihan sijamuotojuttu, mutta kerran luin tv:stä loistavan suomennoksen: toimistossa huudahdettu "Loot at those files!" oli käännetty muotoon "Katso noita fileitä!" Kjeh, kjeh.

      Poista
  3. Eieiei. Jos on nokkela ja sanoilla leikittelevä, sen juoman VOI taivuttaa "viintä". Sen sijaan viiliä ei voi taivuttaa "viiltä", koska siinä ei ole sanaleikkiä. Jos taivuttaa sen nuolikotelon kuten sen juoman, on todennäköisesti vain huolimaton ja kouluttamaton moukka. Nii.
    Eräs ystävä saa kyllä raivokohtauksen joka kerta, kun leikkisästi ja korostetun tahallisesti kutsun alennusmyyntiä halvennukseksi. Tavallaanhan se on sitäkin. Kauheen rankkaa olla näin älykäs äidinkielen hienouksiin vihkiytymättömien joukossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta mistäs sitten tietää, kuka leikittelee ja kuka on vain moukka? Tai no, kyllä sen varmaan näkee naamasta. Sojan olemus ainakin suorastaan säteilee älykkyyttä. Tänne asti. Toiselle älykkäälle.

      Poista
    2. No, enimmäkseenhän ne ovat niitä moukkia :( Mutta olen ihastunut säkenöivään älyysi ja onnellinen edes tästä mahdollisuudesta jakaa intohimoni!

      Poista
  4. Mä itse harrastan tota sijamuodoilla ja sanoilla kikkailua ihan omaksi ilokseni ja kavereiden riesaksi. Illatiiveistä en muista enää sitäkään vähää mitä joskus fiksumpana saatoin osata (anteeksi ope, parhaasi yritit). Viintä on aivan sopivaa nautti hyvässä seurassa, tavara voi olla halvennuksessa tai särki. Kahvin voi laittaa putoamaan ja persoonansa voi viedä vaikka pihalle.

    VastaaPoista