Liha on kaunis kun se liikkuu

Opiskelujeni loppusuoralla suoritin opintoihin kuuluvan opetusharjoittelun, jossa temppuilimme kukin parhaamme mukaan osoittaaksemme sekä taitomme että pätevyytemme ammattiin. Minulle jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen viisaus, jonka vanha ja kokenut rouva jakoi meille kaikille yhteisesti: "Elävä liha ei nouse pöydälle." Hän oli omien sanojensa mukaan kertonut myös teinipojille kassajonossa, mikä on vi**u, opettanut vangeille Kalevalaa ja laittanut heidät soittamaan sitä kitaralla. Nyökyttelimme siis elämänohjeelle hiljaa.

Nykyään istun joka päivä luokassa opettajanpöydälläni. Olen siis huono, kauhea ja pahatapainen, mutta ainakin näen ja hallitsen yli kaksikymmentä oppilasta paremmin, ja pöytäkin on nykyisin sen verran tukeva, ettei kaatumisvaaraa enää ole. Toisaalta se on poistanut yhden jännitysmomentin elämästäni, mutta sain minä sellaista eilenkin ihan vapaa-ajalla, kun kävin lasten kanssa eri ruokakaupassa kuin normaalisti. Löytyi pakastettuja kampasimpukoitakin, kuvitelkaa! Päätin heti ensi viikolla tehdä niistä jotain, sillä minulla on hirveä määrä kampasimpukkareseptejä kaapissa.

Jos tahdon tai tilanne vaatii, pääsen pöytäni alle myös piiloon, sillä siinä on näppärästi näkymän peittävä etulevy. Kukaan ei näe, mitä kaikkea pöydän takana säilytän. Tällä hetkellä siellä on paitsi kolme pahvilaatikkoa myös teollisuusimuri. Luoja tietää, miksi ja kenen. Olenkin suunnitellut, että opepöydän alle varastoisi kätevästi vaikkapa polkupyörän talvisäilöön tai sukset kesän ajaksi. Päältä ajettava ruohonleikkuri sinne ei mene, mutta sille meillä onkin jo paikka. Yksi järkevä sijoitus heti seuraavasta palkasta olisi puhallettava retkipatja, sillä ei sitä koskaan tiedä, milloin olisi viisainta jäädä kouluun yöretkelle. Säilyketölkkejä minulla on jo ensimmäisessä laatikossa, koska sähköt voivat mennä milloin vaan, ja sitten voi tulla nälkä siinä pimeydessä.

Tänään päätin kuitenkin näyttää opetusharjoittelurouvalle, että osaa se elävä lihani muutakin kuin istua pöydällä tai sohvalla. Meitsi etsi varastosta sukset, sauvat ja monot, heitti ylleen hiihtopuvun (huippu-urheilijoilla on kaikilla sellainen) ja lähti suihkimaan niin jotta lumi pöllysi. Harmi vain, että vauhti oli kaikesta liikuttavasta innosta huolimatta sen verran hidas, että sormet paleltuivat heti toisen mutkan jälkeen. Paskat hanskat, ei voi muuta sanoa. Tärkeintä on kuitenkin se, että näytin aika ammattimaiselta noin niin kuin varustuksen puolesta.

Hiihtopuku: Rukka
Pipo: me&i
Sormikkaat: ei mitään tietoa
Sukset, sauvat ja monot: Peltonen jne., ja sitä ei kerrota, että tingin todella hyvään sopuhintaan pakettina jotain viisi vuotta sitten, minkä jälkeen kilometrejä on tullut ainakin samainen määrä
Meikki: meikinpohjustus L'Oréal, meikkivoide Guerlain, puuteri RVB, poskipuna Isadora, rajaus RVB, ripsiväri Lancome, luomiväri MAC, huulikiilto Elisabeth Arden
Kynsilakkaus: kesken, sudin illalla loppuun

Erityisesti pyytäisin kiinnittämään huomiota listan meikkiluetteloon. On se kumma, jos ei tule hyvä olo, kun päästelee uraa pitkin kauniina etenemään. Täytyy vain tietenkin pitää huoli siitä, ettei mene liian lujaa, koska sitten huolellisesti valmisteltu työ menee hukkaan. Hiki on kyllä inhottava juttu. Se pilaa meikin ja pahimmassa tapauksessa haiseekin vielä. 

Nyt on kuitenkin hiihtokausi avattu, ja voi, miten endorfiinit jylläävät ja olo on niin hyvä! Olen minttukaakaoni ansainnut.