- Osaan piirtää tosi kauniita nurkka-aurinkoja. Ope sanoi ala-asteella, ettei niin saa tehdä, mutta se nyt ei tiennyt näistä touhuista mitään. Ne eivät ole mitä tahansa nurkka-aurinkoja, vaan siellä paperin nurkassa on niin leppoiset oltavat, että aurinko aivan ääneen nauraa ja sillä on aurinkolasit päässä. Mielestäni aika omaperäistä! Pilviäkin on yleensä siinä lähettyvillä ja auran muotoiset linnut parveilevat iloisesti ystävinä taivaalla.
- Väritän pilvet aina vaaleansinisellä. Joku muu värittäisi sillä taivaan, mutta en minä. Pitää tehdä yllättäviä ratkaisuja. Eivät ne aina pouta- tai ukkospilviä ole. Välillä on niitä sellaisia puolivettyneitäkin.
- Rajaan piirustukseni kuvat ja kuviot tietenkin ja aina mustalla. Ope sanoi ala-asteella, ettei niin saa tehdä, mutta se nyt ei tiennyt näistä touhuista mitään. Ei niitä silmärajauksiakaan peilin edessä hyvänen aika turhan päiten vedellä. Mitä mustempi rajaus, sen uskottavampi.
- Olen imenyt raggarivaikutteita varmastikin kapinallisesta luokkakaveristani, joka oli jo ala-asteella hyvä piirtämään. Aiheena oli kissa, ja kun kaikki piirsivät perinteisiä etu- tai sivuprofiileja, räväytti Pekka (nimi muutettu, toim. huom.) paperin kokoisen kollikissan. Takaapäin, häntä pystyssä ja peräreikä ylpeästi esillä. Ope sanoi siitäkin, ettei niin saa tehdä, mutta se nyt ei tiennyt näistä touhuista mitään. Olen edelleen vaikuttunut Pekan taiteellisesta ja sopivan röyhkeästä asenteesta.
- Kirjoitin yläasteella valoja sykkivän kaupunkikuvan kylttiin Welcome. Ope sanoi, ettei niin voi tehdä, koska se kirjoitetaan kahdella l-kirjaimella. Vetäköön kaksi ällää päähänsä. Nöyränä oppilaana menin tietenkin takaisin pulpettiini ja yritin tunkea tiukkaan rakoon vielä yhden kirjaimen.
Viimeksi mainittu oli sijaisope. Paljon paskempi kuin minä tänään. Minä istuin opettajanpöydän taakse, kerroin olleeni aina sairaan hyvä kuviksessa ja sanoin, että piirtäkää. Ei tullut yhtään nurkka-aurinkoa, mikä oli sääli. Voisivat vähän harjoittaa luovuutta siellä kuviksentunneilla. Asiaan henkisesti ja salaa pettyneenä menin takaisin äidinkielen tunnille ja pidin sijamuototestin. Siinä hommassa on paljon enemmän järkeä.
Tähän tekisi mieli kertoa tarina punaisesta kissasta, jonka piirsin 6-vuotiaana kerhossa, mutta en voi, kun vieläkin ottaa päähän ja itkettää.
VastaaPoistaVedit sitten kunnon tiiserin kehiin. Anna tulla jo, tänne ei ole tultu kursailemaan! Sanoivatko kerhontädit, ettei punaisia kissoja ole olemassa?
PoistaOtsikko on taas niin mielenkiintoinen, että jännityksellä odotan millä hakusanoilla tänne taas voi joku itsensä löytää. :)
VastaaPoistaToki sisältökin on hyvä! Olen itsekin yhtä hyvä kuvaamataidossa (ja luistelussa myös).
Tänään liikkeelle lähdettiin ainakin vielä salaperäisesti kombolla "auriko on vähän uio". Se onkin loistava näkökulma asiaan, sillä enpä ole tullutkaan ajatelleeksi, että sielunelämä se on nurkka-auringollakin.
PoistaUuh! Kuvisopeilla on varmaan joku salaliitto, tavoitteena tukahduttaa kaikki taiteellisuus kersoista (ja liikkaopeilla liikunnallisuus), ettei niistä kasva varteenotettavia kilpailijoita heidän omalle "taiteellisuudelleen"! Mie löysin vasta 20-vuotiaana kuvisopen, joka ymmärsi, että mitä vaan voi tehdä ja voimistaa. Ja kyllä, sijamuodoissa on paljon enemmän järkeä. Ja äikän rimpsuissa, jotka osaan ulkoa ja siitä on ollut paljon hyötyä elämässä, kun häikäisen kaikki luettelemalla konjunktioita illanistujaisten ratoksi!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kaikesta: kuvisopet pelkäävät meidän lahjakkaiden nousua, ja kaikenlaiset rimpsut ovat taivaan lahja juhlatilaisuuksien ohjelmanumeroksi. Ei niitä muuhun tarvitse kuin vaikutuksen tekemiseen, kyllä näin on.
PoistaKerhotäti kommentoi: Minun kerholaiset saavat tehdä punaisia kissoja, sinisiä ihmisiä ja ruskeita aurinkoja. Luovuus kunniaan! ;)
VastaaPoistaJa varmasti myös ruskeita nurkka-aurinkoja! :D Minäkin muuten kannustan oppitunneilla luovuuteen: jos lauseenjäsennysesimerkkinä on vaikkapa "Ope on tyhmä" (subjekti, predikaatti, predikatiivi), saa ilman muuta vaihtaa viimeisen sanan parempaan. Usein suosittelen muotoa "Ope on ihana", mutta myös kiva, hauska, mukava, prinsessa jne. käyvät.
PoistaNurkka-aurinko on siis ihan paras! Ja sellainen hymyileväinen vielä. Minullekin aina sanottiin, että ei niin saa tehdä. Pyh!
VastaaPoistaVähän kyllä jännitti otsikon perusteella, että mitähän täällä on... Uumoilin sitten, että hypätessäsi kolmoisshalkoviasi pyllähdit, koska jää oli epätasainen. Siinä sitten osittain vettyi... ;)
Ei ole tapana pyllähdellä. Ainakaan julkisesti. :D
PoistaHehee, aivan hulvatonta tarinaa taas sieltä, mihin aurinko ei paista (eli koulusta ja siitä toisesta reiästä), oli pakko lopultakin lunastaa muinainen uhkaukseni, että liityn lukijaksi. Olen siis se anonyymi, joka täällä joskus häiriköi (ammattitauti, häiritsen myös oppilaiden keskittymistä jatkuvalla syötöllä), kun en halunnut kuolla, enkä tietääkseni kuollutkaan, sinä yönä. Tulin satuhahmona, kun niitä näkyy täällä olevan liikkeellä, ja tietenkin juuri silleen kirjoitettuna, kun sen pienenä ja vielä kehittymättömänä yksilönä (sittemmin asiat ovat muuttuneet, paljon) artikuloin, ja kaikilla aikuisilla oli hauskaa.
VastaaPoistaNo niin! Eihän siinä mennytkään kuin jotain 20 päivää! Ei sillä, että olisin pitänyt kirjaa... :D Tervetuloa ja peremmälle, ole kiltisti ja lakki pois päästä.
Poista