keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Minttua, ruohoa ja pistaasia

On ihmisen elo vaikeaksi tehty, ei voi muuta sanoa. Kun ymmärtää tarvitsevansa kipeästi ja välttämättä käsilaukun väristä kynsilakkaa, eikä kerrassaan ilman sitä voi elää, niin löytyykö kaupasta? Ei löydy. Ei tavarataloihmeestä, ei tästä maasta tai koko maailmasta. Ei Mavalalta, ei Rimmeliltä, ei Chanelilta, Essieltä, Lorealilta, Isadoralta, Lumenelta, Ciatelta ja mitä niitä kynsilakkataivaita nyt on. Olen totta vieköön keksinyt uuden värin. Heti käsilaukkuni keksijän jälkeen.

Laukku on kesäisen sähäkkä ja pirteä, sellainen pistaasinvihreästä pari astetta keltaisenlimeen. Ei kuitenkaan missään nimessä vihreänlimeen, vaan keltaiseen. Kyllä te tiedätte. Sitä luulisi, tosin erheellisesti, että kun noin tarkkaan tietää mitä tarvitsee, ei tarvitsisi kuin ottaa laukku olalle ja käydä hyllylle. Vaan ei. On perusvihreää, tummanvihreää, vaaleanvihreää ja mintunvihreää. On mojitonvihreää, ruohonvihreää, omenanvihreää, myrkynvihreää, lehtivihreää ja kateudesta vihreää, muttei missään tapauksessa pistaasinvihreää, jossa on ripaus keltaisenlimeä. Kaikkien vihreiden keskellä on kynsilakkataivaassa valtava aukko.

Olen keksinyt sävylle jo nimenkin. Se on Pistachio with a Touch of Lemon - and I'm loving it and worth it! Hässäkän voi näppärästi lyhentää muotoon Pistachio with a Touch of Lemon - Mc Donald's and L'Oréal. Olen varma, että kansa ryntäisi hulluna ostamaan. 

Minulla on kynsilakkateollisuudelle ehdotus, jonka voi ihan vapaasti joku markkinavainuinen haukka ottaa käyttöön. Juttu on yksinkertainen: Ihminen tulee kynsilakkakauppaan ja haluaa kynsilakkaa, joka on sävyltään sanotaan nyt vaikka pistaasista pari askelta keltaisenlimeen. Sellaiselle on usein tarvetta. Ihminen etsii oikean sävyn laajasta valikoimasta värikarttoja ja näyttää myyjälle. Myyjä nyökkää hyväksyvästi, ottaa koodit ylös, menee masiinalle ja ammattimaisin ottein sekoittaa värin - ihan niin kuin maalikaupassa on tehty ja sata vuotta. Asiakas huokaa ihastuneena, on ikuisesti kiitollinen, maksaa ostoksensa ja kenties antaa hyvästä työstä jopa tippiä, poistuu kotiin kynsiä lakkaamaan ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti.

Prinssikin tulisi siinä sivussa.

3 kommenttia:

  1. Voiko hyviä ajatuksia tai ideoita patentoida? Mikä tuossakin systeemissä muka olisi niin kovin hankalaa? Tappaisiko se perinteisen kynsilakkabisneksen?

    VastaaPoista
  2. Ah, mahtava idea! Onko tämä vihreä ihan nou-nou? http://nails.diweiss.fi/product/109/kynsilakka-15-ml

    VastaaPoista
  3. Kyllä lakkoja voi itekki sekoitella, lapseni ovat opettaneet ja havainnollistaneet menetelmän minulle. Ainakin Mavalalta löytyy niitä pikkuputeleita sävyissä "Lemon cream" ja "Pistachio". Kyllä se Panu-tytöltä käyttää. Ole hyvä, vinkki ei maksa mitään. T. Jope

    VastaaPoista