Tarvittavat vehkeet pöydälle

Yläkoulussa murrosikäisten kanssa työskennellessään huomaa, että työskentelee murrosikäisten kanssa.

Tilanne 1.
Ovelta kuuluu koputus. "Tule sisään!" kuulostaa äkkiseltään aivan viattomalta toivotukselta, mutta onko se sittenkään niin viaton? Vähintään yksi nauraa, toinenkin keksii, yleensä pojat.

Tilanne 2.
Teemme tehtäviä.
"En mä osaa, en mä keksi mitään", valittaa oppilas helpohkon tehtävän äärellä.
"No, yritä nyt panna siihen edes jotakin", huokaan.
Panna. Edes. Jotain. 
Naurukuolema. 

Tilanne 3.
Oppilas vaikeroi tuskasta laskeutuessaan luokkaani muutaman portaan verran.
"Jaahas, onko teillä ollut liikuntaa?"
"Joo, meillä oli kuntopiiri eilen, ja nyt on kyllä paikat kipeenä."
"Paikat kipeenä! Mitä, onko sulla vähän paikat hellinä, aaahhhahah", kuuluu samantien vierestä.

Tilanne 4.
Kemian opettaja tuskailee välitunnilla, kun aiheena on ollut tyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvat. Ei hyvin mene sielläkään suunnalla, silloinkaan, kun käsitellään homogeenisiä seoksia.

Tilanne 5.
Joillakin on ollut biologiaa, ja sen huomaa siitä, että puheenaihe on homo erectus. Homo sapiens ei ole yhtään niin jännä juttu, vaikka pikkuisen homo kuitenkin sekin.

Tilanne 6.
Tunti on alussa, luokka hälisee vielä, eivätkä kirjat ja kynät ole päässeet repusta pulpetille asti.
"Nyt kaikki pojat nostavat välittömästi kaikki vehkeensä pöydälle!" komennan.
"Kuulitteko, se sano vehkeet! Ottakaa nyt vehkeet esille! No niin, ottakaa!" kuuluu riemastuneelta kuorolta. Ja niin alkaa siinä samalla pian vehkeiden penkominenkin.

Tilanne 7.
Käsittelyn aiheena synonyymit ja homonyymit. Termi todellakin varastaa huomion itse asialta.

Tilanne 8.
Tarkastelemme suomen kielen peruspiirteitä ja pääsemme aiheeseen morfeemit. Kirjoitan taululle oppilaiden huikkaamia esimerkkisanoja, ja alamme miettiä, mitä kaikkea muuta merkityksellistä sanasta sen vartalon jälkeen löytyy.
"Katsokaapa ensin tätä peräpäätä ja lähtekää takaapäin liikkeelle", opastan viittoessani taululle kirjoitettua sanaa.
Perä. Takaapäin.

Tilanne 9.
On seitsemännen luokan sanaluokkatunti, ja olemme edenneet adjektiivien kertaamiseen. Koska vanhaa kunnon adjektiivitarinaa ei voita mikään, teemme sellaisen. Tiedän jo ennalta, että tytöt sanovat vuorollaan suhteellisen kesyjä ja tavallisia adjektiiveja, pojat kokeilevat rajoja. Melkoisen kihityksen jälkeen tarinassa ovat muun muassa adjektiivit liukas, märkä, kermainen, kostea, karvainen, nuoltava, iso ja kankea. Yksi ehdottaa jälleen kerran myös homoa, mistä pääsemme jokavuotiseen keskusteluun siitä, minkä sanaluokan sana se oikein on.

Tilanne 10.
Oppilas on ollut poissa koulusta metsästyksen vuoksi.
"Laukesiko ase", utelee luokkatoveri.
Laukesiko? Opeakin alkaa jo naurattaa. Kyllä yläkoulussa pääsee mukavasti taantumaan. Siinä edesauttaa, että on jo lähtökohtaisesti vähän päästään vialla.