Aika aikaansa

Osa 1. Aika suomalaisissa sanonnoissa

Aika aikaansa kutakin, huokaisi Pekka ja painoi oven kiinni. Kello oli vasta vähän ja aikaa kaikkeen  koko päivä: aikainen lintu nappaa madon, vaikkei sananlaskun pirteys tähän suruaikaan sopinutkaan. Koskaan ei tiedä, kenen aika on lähteä, ja nyt oli ollut velipojan. Ajallaanhan kaikki tapahtuu, niin se on, mutta aikamoista on elämän yllätyksellisyys. Aika on syntyä ja aika on kuolla. Velipoikaa oli ajan hammas kohdellut lempeästi, eikä kukaan olisi etukäteen arvannut, että hänestä jo aika jättäisi. Voisipa kääntää aikaa taaksepäin ja sanoa vielä muutaman sanan, mietti Pekka. Aika paljon jäi kertomatta. Mennyt aika ei kuitenkaan palaa, ymmärsihän hän sen. 

Aika aamulenkille oli otollinen, luonto heräili yhtä aikaa kuin Pekkakin. Kuusten keskellä kulkiessa tuntui, miten aika pysähtyi, oli vain metsä ja mies. Ehkä aika todellakin parantaisi haavat, alkoi hän uskoa. Suruaika voisi olla pitkä, mutta ajan mittaan taakka kevenisi varmasti aika tavalla. Pekka päätti luottaa siihen, että vielä olisivat paremmat ajat edessä.

Ajan säästämiseksi hän päätti lyhyemmän reitin. Aikamoista, ajatteli hän. Syksy teki tuloaan, ja ajan merkit näkyivät jo selvästi. Olisi korkea aika jo piristyä, lähteä puolukkametsään ja ottaa Annikki mukaan. Annikin kanssa lähteminen säästäisi itseltä aikaa ja vaivaakin, joskin laatuaikaahan yhteiset marjanpoimintaretket olivat. Nyt vaimo oli jäänyt tappamaan aikaa ristikkolehden parissa ja aika näyttäisi, saisiko tämä pitkästä aikaa koko ristikon ratkaistua. Annikin itsetunnon kannalta olisi jo korkea aika onnistua, mietti Pekka ja ajatteli vaimoaan hellästi, mutta hieman säälien. Tämä tuhlasi nykyään liikaa aikaa kaikenlaisiin älytehtäviin, sillä oli lukenut aika tavalla naistenlehtiä ja vakuuttunut siitä, miten aika tekee aivoissakin tehtävänsä ja älynystyröitä on syytä harjoittaa. No, saapahan siinä myös aikansa kulumaan kuin siivillä, sillä mitään muutahan heillä ei enää ollutkaan niin paljon kuin aikaa. Heidän tyttärensä Kirsiltä ei sen sijaan vanhemmilleen juuri aikaa liiennyt, sillä uraa piti tehdä edelleen: hänelle aika oli rahaa. Niin ne ajat muuttuvat. Pekan aloittaessa elämäntyötään maatilalla Annikki oli jo ollut raskaana. Ei siinä ollut urasta tietoakaan, mutta odottavan aika oli pitkä jo silloinkin. Kirsi syntyi kreivin aikaan ennen suurimpia puintikiireitä, joten luonteensa mukaisesti hän oli tehtävistään ajantasalla jo silloin. 

Niin se aika kuluu, mietti Pekka ja laski, että esikoisen syntymästä oli kulunut jo melkein puoli vuosisataa. Aika kullannut jo onneksi osan muistoista, sillä Kirsin lapsuuteen oli liittynyt aika lailla sairastelua ja vastoinkäymisiä. Ajanjakso oli ollut raskas, mutta sellaistahan ihmisen elämä on, läpi aikojen vaikeuksia toisensa jälkeen. 

Aika ajoin ihmiset kohtaavat pitkästä aikaa, ja niin oli tapahtuva tänään Pekallekin. Pekka yllättyi aika tavalla kohdatessaan polulla aikojen saatossa jo harmaantuneen, hieman kumarassa kulkevan nuoruudenystävänsä Markun. Ihmeiden aika ei ollut ohi! Pikainen silmäys osoitti, että aika ei todellakaan ollut kohdellut vanhaa kuomaa yhtä hellästi kuin Pekkaa, mistä mies oli yhtäkkiä ja yllätykseen aikamoisen ylpeä. Vaikka miehet eivät olleet nähneet aikoihin, niin eipä aikaakaan, kun tuttavukset jo turisivat ajan vierimisestä ja siitä, miten jotkut ovat läpi aikojen tunnistettavissa, vaikka vaikeitakin aikoja on koettu ja monet särmät ajan saatossa hioutuneet. Markun vaimo oli kertoman mukaan sairastunut syöpään ja menehtynyt alta aikayksikön: se oli sattunut sikäli pahaan aikaan, että hän ei ollut ehtinyt valmistelujen alla oleviin lapsenlapsensa häihin. Parasta aikaa lähteä ei ole, tuumasivat miehet yhteisymmärryksessä ja tunsivat hetken jopa hieman yhteenkuuluvuutta. 

Markun kanssa turistessa aika ei madellut vaan suorastaan riensi, ja Pekka ajatteli, että oli jo aika lähteä kotiin päin Annikin luo. Hän oli laittanut saunankin ajastimella päälle, joten kauan ei olisi aikaa lenkkipoluilla hukattavana. Vanha rivitalosauna oli jo aikansa elänyt ja remonttia vailla, mutta Pekka oli ilahduttanut vaimoaan hankkimalla pesuhuoneen puolelle hierovan suihkun ja saunaan uuden, höyryominaisuudella varustetun kiukaan. He olivat asuneet kirkonkylällä jo aika tovin ja yrittivät saada aikaansa kulumaan. Maatilan myymiseen oli mennyt aikaa yllättävän kauan, mutta sille löytyi kuin löytyikin jatkaja. Pekka oli pelannut vähän aikaakin, sillä aika eläköitymiseen ei ollut ollut hänen mielestään kypsä. Annikin mielestä oli, sillä hänen mielestään kaikkea aikansa ja sitten oli muiden aika astua remmiin. 

Kohtaamisen jälkeen oli tie hetken aikaa kevyt kulkea. Aurinko paistoi ja katseli toisistaan loittonevia miehiä. Aika velikultia.