lauantai 19. toukokuuta 2012

Meistä tuli meitä

Meillä on tänään ala-asteen luokkakokous, mikä on hirmu jännittävää! Jollekin on vaikka voinut kasvaa parta tai kymmenen lasta, kuka tietää. No, olemme kokoontuneet saman porukan kanssa jo kerran (seitsemän vuotta sitten eli eilen), joten täysin yllätyksenä eivät kenenkään kuviot tule - ellei sitten joku ole ottanut elämässään aivan uutta suuntaa ja kääntynyt esimerkiksi hinduksi. Muutama kasvo oli viimeksi poissa, joten ei sitä tiedä. Pian se nähdään.

Luokkakokousten tunnelma on yleensä kiehtova: kuinka samanlaisia olemme kuin ennen? Kuinka erilaisia olemme kuin 25 vuotta sitten? Äkkiä kuluu aika a:sta ö:hön: niin sitä jo menee jossain l:n tai k:n kohdalla, vaikka juuri istui olohuoneen ruskealla nahkasohvalla ja opetteli Aapisen lukuläksyä.

I, a, ui, susi siis ui. Aasi asuu Aasiassa. 

Vain kaksi meistä osasi ekaluokalle mennessään lukea, ja me muut tavutimme jouluun asti, kunnes kirkastui. Siinäkin kirkastui monen ilme, kun samaisena vuonna konttasimme lattialla ja pyyhimme käsipaperilla yhden epäonnisen pissalammikkoa. Silloin teimme kirjaimellisesti käsitöitä.

Muistan erityisesti myös perjantain viimeisen, joka kulki nimellä kantelutunti. Silloin sai oikein luvan perästä kannella kaikesta viikon aikana tapahtuneesta vääryydestä. Voitte uskoa, että lietsominen johti siihen, että asiaa tehtiin tikustakin ja lopuksi keksittiin huippukohdat omasta päästä. Siinä seisoi sitten yksi sun toinen pulpetin vieressä ja tuijotti rastia liitutaulussa. Se oli kasvatusta parhaimmillaan.

Myös vanha opettajamme tulee meitä koululle tervehtimään, mikä on mukavaa. Hänen lienee jo vaikea tunnistaa tai muistaa meitä, mutta toivottavasti hän voi olla oppilaistaan ylpeä. Kukaan ei ole tietääkseni vankilassa tai veneen alla, joten eiköhän se riitä. Se tosin on vielä epäselvää, tuliko minusta hänen mielestään tarpeeksi hienoa naista. Pieni epäily siitä oli viidennellä luokalla ilmassa, kun olin viettänyt välitunnin sisällä toisen opettajan luvalla. Se ei riittänyt, eikä hieno nainen väitä vastaan.

Monenlaista muuta meistä silti ainakin tuli: pankinjohtajaa, jääkiekkovalmentajaa, insinööriä, yrittäjää, lehtoria, tietotekniikan ammattilaista, kassatyöntekijää, suunnittelijaa, mitä vielä. Kaikista meistä tuli jotain. Meistä kaikista tuli meitä.

Tänä iltana sekoittuvat menneisyys ja nykyisyys. Jännittää. Kenelläköhän pojista on parta?

5 kommenttia:

  1. täysin samoissa fiiliksissä täälläkin, 3t päästä alkaa meidän luokkakokous. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä?! Minä lähden nyt. Laihduttaa en ehtinyt, mutta meikkiä laitoin sitten sitäkin enemmän kompensaatioksi.

      Poista
  2. no oliko kenellä parta? jännä tunne kun sellaisista ihmisistä jotka olisi kadulla saattanut ohittaa huomaamatta kuoriutuukin tarkkaan katsoen entisiä tuttuja kun tietää sieltä vuosien alta vanhoja kasvoja hakea. :)

    VastaaPoista
  3. Meidän ysiluokan luokkakokoukseen (vuonna 2002, 10 vuotta ko. luokan jälkeen) ei tullut ketään paitsi ne joihin olin erikseen ollut yhteydessä puhelimitse, eli yhteensä 5 ihmistä. Lukion luokkakokous oli 2007 (11 vuotta kirjoittamisen jälkeen), lähdin sitä pakoon Portugaliin koska en halunnut tavata niitä ihmisiä. Sen sijaan ekan kouluni luokkakokoukseen olisin oikeasti halunnut mennä, mutta koska en ollut siellä enää kuudennella niin ei kutsua tullut.

    Löysin tämän kirjoituksen tuolla susilorulla, koska meillä oli sama aapinen. Muistan myös tämän kirjainyhdistlemän: AIUSNEOLRMTÄPKJYVHÖD.

    Minua kiinnostaa paljon se, mikä minusta on tullut ja miten ja luokkakokoukset voisivat auttaa selvittämään sitä... Idioottien keskelle en kuitenkaan ehdoin tahdoin halua mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika surullinen luokkakokoushistoria tai -historiattomuus sinulla oikeastaan. Harmillista. Taitaapa tosin olla, että sinusta on tullut enemmän kuin monesta muusta. Sen kertoo jo se, että muistat susilorun, sillä ei ole joka pojan muistissa se.

      Poista