Ostetaan 77 niittipyssyä

Minulla on ehdotus kaikille maailman kopiokoneenkasaajille ja insinööreille: Olisiko mitenkään mahdollista, että kone jotenkin varastoisi sisäänsä esimerkiksi niittejä jotain kaksi miljoonaa kappaletta? Tai että jos tarvitsee jotain varaosaa, niitä löytyy ihan Suomesta eikä jostain Saksasta tai Taiwanista, missä joku kiinalaishindu pistää osan pakettiin ja vie sen skootterilla ilman kypärää laivanlastaajalle. Sieltä varaosa sitten lähtee lipumaan vesitse kohti Mettäperän yläkoulua ja kolmen viikon matkanteon jälkeen laiva uppoaa keskelle Tyyntämerta. Voi tulla myös merirosvoja, ja niin on niittipaketti taas viety ja kopiokonehuone täynnä hiuksiaan repiviä maisterisihmisiä. Jos jostain syystä vahingossa käy niin onnellisesti, että laiva purjehtii kuuden viikon matkan Helsingin satamaan uppoamatta pohjaan, astuu kehiin Suomen postilaitos ja hukkaa kirjeen jonnekin perämetsikköön. Eli jonnekin tänne lähelle, mutta se ei paljon lohduta. Siinä sitä sitten kopioidaan yksittäisarkkeja ja nidotaan viisisataa paperia ihan omin pikku kätösin siistiksi koenipuiksi. Jaa, eipä mennytkään kaikki oikeinpäin eikä kaksipuolisiksi, revitäänpä sitten koko pinkka, tehdään uusiksi kaikki ja viisitoista paperia jumissa luukkujen A, B, C ja D takana ja ain laulain työtäs tee. 

On se nyt nimittäin kumma, että jos ihminen tulee kaksi tuntia ennen töiden alkua kouluun ihan vain hyvää hyvyyttään ja etukäteen tekemään hommia, niin jokin Xeroxin-perkele alkaa kukkoilla ja huutaa vikakoodia yksi toisensa perään. Milloin on paperi jumissa ja lopussa yhtä aikaa, originaalia ei tunnisteta ja ne niitinpirut pitää edelleen tilata jostain. Mieluusti oikeankokoisina, sillä sekin on sangen ikävää, että Kaukoidästä viikkotolkulla odotetut niitit eivät käykään, kun koko on, kappas, millin väärä. Onko pakko laittaa niin samanlaisia tuotenumeroita, mitä? Ja sanon minä vaan senkin, että kyllä pitää oleman koulussa varasto, joka on täynnä varaosia ja täydennyssarjoja, vähän niin kuin liikuntavarastossa on iso kopallinen palloja tai pino vanhalta hieltä haisevia jumppapatjoja.

Ei ole ihmistä tarkoitettu käsin niittaamaan. Tai jos, niin siihen pitää olla pyssy.

Niittipyssy olisikin aika monikäyttöinen vehjes. Olen jo pitkään yrittänyt ehdottaa opettajille koulukäyttöön etälamauttimia, ja vaikka moni kollega on ottanut idean oikein riemastuneesti vastaan, ei johtoporras ole jostain syystä tehnyt asialle vielä mitään. Niittipyssy olisi todennäköisesti sähköiskulamautinta paljon edullisempi vaihtoehto, joten se saattaisi mennä helpommin ensi vuoden budjettiriihessä läpi. Pitää heti huomenna kertoa rehtorille ilouutinen! Onneksi ei suin päin rynnätty hankkimaan tuhannen euron etälamauttimia, sillä niittipyssyjä saa samalla tonnilla melkein seitsemänkymmentäseitsemän kappaletta. Meillä se tarkoittaa, että jokaiselle opettajalle kaksi: molempiin käsiin, kotiin ja kouluun, luokkaan ja välitunnille. Varmasti kannattaa vielä tinkiä kaupan päälle pari lisää, jotta yksi olisi vakiona jälki-istuntovalvonnassa ja toinen vaikkapa ruokailussa. Niitataan sitten niskuroiva oppilas ruokapöytään tai maitoautomaattiin kiinni, jos paikka jää sotkuiseksi, eikä siivoushaluja meinaa löytyä.

En minä mikään vihamielinen ole, en sentään. Pääsiäislomaa vailla vain.