Kirkkistelyä

Tänään olen ajatellut paljon kirkkoveneitä. Kyllä te kirkkiksen tiedätte:

Joskus muinoin, ei ehkä edes kauhean kauan sitten, eräs oppilas oli hyvin turhautunut matemaattisten aineiden tunnilla. Kun hän oli vihdoin saanut jostain vihkon käsiinsä, oli aine vaihtunut nopeasti kuvaamataidoksi. Luontaiset lahjat ja kaverilta lainattu lyijykynä riittivät erinomaisesti kauniin alapäävalikoiman piirtämiseen, sillä oli niitä nopeudesta päätellen ennenkin piirrelty: joka vihkon sivulla oli tunnin loputtua yksi kuva. Minusta omistautuminen oli aika ihailtavaa, sillä jos oppilaita muka joskus arvostellaan hitaudesta ja motivaation puutteesta, niin siinäs taas näkivät, opettajat. Olennaisten ja sydäntä lähellä olevien asioiden äärelle on aina aikaa pysähtyä.

Opettajuus liittyy siis hyvin monesti jollain tavalla seksuaalisuuden käsittelyyn. Vaikka terveystieto ja biologia ovat omia oppiaineitaan, ovat erityisesti homous ja vittu hyvin tärkeitä aihealueita muulloinkin päivän aikana. Ruotsi on homojen kieli, kaverit ovat homoja ja reksi se vasta homo onkin*. Tähän olen syyllistynyt minäkin. Kun muutama vuosi takaperin opetin yhdeksäsluokkalaisille kirjallisuustutkielman tekemistä ja lähdeviittauksia, käytin esimerkkinä laukussani mukana ollutta Rexi on homo ja opettajat hullui -romaania. Kirjoitin kirjan alkuosan isoilla kirjaimilla taululle, ja oppilaat katsoivat tekosiani monttu auki. He ovat kuitenkin todistaneet sekoamistani niin usein, että ei hätää, mitään suurempaa vahinkoa heidän kehitykselleen ei varmaankaan tapahtunut. Kun joku hetken kuluttua uskaltautui kysymään, olenko oikeasti kirjoittamaani mieltä, sai kuulijakunta selityksen, ja ilmoille pääsi helpottunut nauru.

Minulta sen sijaan ei päässyt naurua, kun tajusin kotona tavallista lyhyemmän työpäivän jälkeen, että liitutaulu jäi pyyhkimättä. Ja kas, kukapas muukaan tuntia tulisi luokkaani pitämään kuin rehtori itse. Oli juuri ja juuri vielä välitunti, joten soitin nopeasti ruotsinopelle, jonka poistuessani näin lähtevän teinejä ulos vahtimaan. Ohjeistin, ettei kysele enempää, vaan menee vain vä-lit-tö-mäs-ti luokkaani ja pyyhkii taulun. Ruotsinope on ammattinsa puolesta varmasti myös homo, mutta toimi nopeasti. Pian soi puhelin. "Ei siellä ollut mitään, taulu oli jo pyyhitty." Ilmeisesti siivoojat olivat käyneet luokassa juuri sillä välitunnilla - mikä kuitenkin tarkoitti, että he olivat nähneet tekstin ja miettivät kuumeisesti, miksi äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori opettaa moista oppilailleen.

Aamulla oli tunnustusten aika. Koska olen näyttävien aamunavausten kannalla, pyysin opettajainhuoneessa hiljaisuutta ja sanoin ilmoittavani nyt julkisesti kaikille, että väitin reksiä eilen tunnilla homoksi. Lyhyt puheenvuoroni oli sangen vaikuttava. Opettajien suut olivat vielä suuremmalla hämmästyksestä kuin itse rehtorin, pari heikointa pyörtyi ja muutama veti aamumunkkinsa sokerit henkitorveen. Minulla oli toki mukana romaani, joka koko jupakan alkusyy oli, joten pian nauroivat muutkin kuin ruotsinopehomo, jolle tarina oli jo selitetty.

Siivoojia varten jätin teoksen näyttävästi pöydälleni seuraavan viikon ajaksi, että varmasti tajuavat.

Että mahtuuhan sitä kaikenlaista koulupäivään. Luulisi, että villeinkin teini vanhemmiten viisastuisi (yritän näyttää tosi hyvää esimerkkiä, niin kuin yllä olevasta ymmärrätte), mutta hakusanalla kirkkis löytyy nopeasti muun muassa kirpputori Kirkkis, koulun vanhempainyhdistys Kirkkis sekä ainakin yksi elintarvikekioski. Siellä on varmasti myynnissä oma nimikkopiirakka, täytyy olla. Kirkkoveneestä tulee nimittäin näin yläkoulun opettajalle aivan ensimmäisenä edelleen mieleen jotain ihan muuta kuin herkkä souteluhetki.

 * Aino Kontula: Rexi on homo ja opettajat hullui