Rock-rakkoja

Olin viikonloppuna bailaamassa villinä, niin kuin opettajilla usein on tapana. Oli tosin lähellä, että tanssikuvioni olisivat jääneet laajalta yleisöltä näkemättä: kolmatta päivää jatkunut päänsärky ei aikonut ottaa loppuakseen, vaikka olin nauttinut noin kuusitoista Buranaa ja piirtänyt harmistuksissani päiväkirjan täyteen rumia kuvia. Kirkkoveneistäkin tuli muutaman sivun jälkeen tosi tasaisen muotoisia. Koin kuitenkin ihmeparantumisen kaksi tuntia ennen määräaikaa, mikä oli merkki siitä, että universumi todellakin halusi minut juhlimaan ja juomaan hulluna punaviiniä.

Koska en ollut valmistellut lähtöä oikeastaan millään tavalla, meinasi tulla kiire. On selvää, että vaikka on tosi luonnonkaunis, bilemeikki tulee tehdä huolellisesti. Aloitin valmistelut hiusten kihartamisesta, mutta koska aikaa oli niin vähän, en voinut keskittyä vain yhteen asiaan - niinpä levitin samalla meikinpohjustusvoidetta, lakkasin kynnet, sovitin kenkiä, silitin pari viikkoa päällä olleiden mustien farkkujen polvipussit suoriksi, tein lasagnen, pyyhin lattialistat, poistin pilalle menneet kynsilakat ja lakkasin kynnet uudelleen, valkaisin hampaani, käänsin tekoripseni kohti kattoa ja aloin joskus kolmen vartin ja kahden punaviinilasillisen jälkeen näyttää tosi hyvältä.

Olen muuten sitä mieltä, että se, joka väittää naisen olevan kauneimmillaan luonnollisena ja saunapuhtaana, on joko hullu tai tyhmä: Kun istuu vaikka meikittä ja naama punaisena alasti vessanpöntöllä, ei todellakaan ole kauneimmillaan. Jos olette eri mieltä, kokeilkaa ja laittakaa todistevalokuva tänne. Minä voin sitten antaa palautetta yksinkertaisella hampurilaistekniikalla: Mukavaa, että olet osoittanut rohkeutta kuvata itsesi luonnonmukaisessa tilassa. Se on hatunnoston arvoinen suoritus. Ensi kerralla kannattaisi kuitenkin harkita vaatteiden pitämistä päällä ja ajella ehdottomasti säärikarvat (ja muu karvoitus) huolellisemmin. Kiinnitä myös huomiota kuvakulmaan, joka saa kasvosi näyttämään entistäkin pyöreämmiltä ja järjettömän löysän mahasi peittämään puoli kuvaa. Miten se onkaan noin kauhea, etkö yhtään huolehdi itsestäsi? Plussaa valotuksesta ja tarkennuksesta: kuva paljasti ansiokkaasti ja teräväpiirteisesti reitesi pinnanmuodot. Hyvä!

Selviydyin hienosti ajoissa bilepaikalle ja etenin suoraan keittiöhenkilökunnaksi ruokavateja täyttämään. Vieraat tekivät olonsa niin kotoisaksi, etteivät meinanneet lopettaa syömistä ollenkaan. Se huolestutti meitä kahta ystävää tarjoilupöydän toisella puolella kovasti, joten söimme itse salaa kyykyssä pöydän alla niin paljon kuin kehtasimme. Kukaan ei sitä paitsi ymmärtänyt, mistä naurunkiherrys kuului eikä huomannut, kun nousimme takaisin pystyyn. Ihan luonnollisesti vain, sillä olemme tosi hyviä näyttelijöitä. Tiedostimme myös olevamme sen verran hoikkia, että tanssilattialla voi alkaa helposti heikottaa ja että myös sen vuoksi on ihan pakko syödä kolme lautasellista lihaa ja kermaperunoita.

Ilta oli muidenkin kuin kermaperunoiden osalta onnistunut. Bilebändi pisti parastaan, ja meikäläinen nyt vain on tosi hyvä tanssija. Tiedän, että kaikki katsoivat minua ihaillen. Olisivatpa myös nähneet varpaani seuraavana aamuna, sillä niissä ihasteltavaa oli oikein uuden ennätyksen verran: kymmenestä varpaasta (olen laskenut) kahdeksan alla oli yksi tai useampi rakko. Sellaista minä kutsun hyväksi meiningiksi.

Puhkoin rakot neulalla pois. Lapset eivät olleet omien sanojensa mukaan koskaan nähneet mitään niin hienoa. Jotenkin sitä vaan on monessa hyvä.