Munaa!

Muna on kyllä hassu asia ja hihityttävä eritoten. Näin pääsiäisen vapaapäivinä olemmekin saaneet naureskella oikein luvan perästä ja maha kippurassa kaikille kekseliäille kaksimielisille toivotuksille, sillä munarikas pääsiäinen yllättää kyllä hauskuudellaan joka vuosi. Kun lisäksi on tarjolla piirakkaa ja pääsiäistorttua ja mielessä on munan tuoksu, on aivan kuulkaa mämmit housuissa nauramisesta. Joku on jopa mennyt ja maalannut munansa, mikä on niin mahtava mielikuva, että täydet kymmenen pistettä oivalluksesta. (Ymmärrättehän varmasti: on niin kuin miehen munat ja pääsiäismunat!) Jotenkin pääsiäinen kertoo kyllä kansakunnan tyhmyyden tilan ja taantumuksen yläkouluaikojen huumoriin. Ensi pääsiäiseksi pitäisi ehdottomasti kehitellä jotain sivistyneempää, vaikka jotain tuskaista ja orjantappuraista, ettei totuus unohtuisi.

Suunnitelmassa on vain pieni ongelma. Ainakin minun on nimittäin kauhean vaikea hahmottaa, mitä kaikkea pääsiäisenpyhinä missäkin järjestyksessä tapahtui. Oli päästä meille Barabbasta, esiripun halkeamista, viimeistä ehtoollista, kukonlaulua, kolmesti kieltämistä, ristiinnaulitsemista, kuolemista, lensi maahan enkeliä, sampituulta ja ylösnousemusta. Jossain välissä pitää ehtiä ratsastaa aasillakin, heilutella palmunlehtiä ja laulaa hoosiannaa. Tässä on jotenkin ihan liikaa toimintaa muutamaksi vapaapäiväksi.

Ehkä on sittenkin helpompi yksinkertaistaa asia vain siihen munaan. Turha sitä vastaan on pyristellä, ja vielä on sitä paitsi munanautintoa jäljellä.