perjantai 2. maaliskuuta 2012

Yksiristikaksi

Minä en koskaan voita mitään.

En voita Lotossa, arvonnassa, Vakioveikkauksessa, raaputusarvalla, kuponkeja täyttämällä, tykkäämällä tai jakamalla. En voita pikavoittoja. En voita korttipelissä, ruletissa, Casinolla, pokerissa, hedelmäpelissä, potissa tai yksikätisellä. En voita koskaan mitään: en Jopoa, vuoden vaippoja tai vessapapereita, unelmalaukkua, ostoskärryllistä tavaraa, risteilyä, autoa, kylpyhuoneremonttia, vaatesettiä, pikavoittoa, rikkautta tai rakkautta. En voita lentolippuja, lippuja konserttiin, teatteriin, kiihdytysajokilpailuihin, minnekään, edes maailman ympäri tai Ikaalisten kylpylään. En ole koskaan voittanut juoksukilpailua, hiihtoa, pituushyppyä tai suunnistusta, en taloustietokilpailua, matematiikkakilpailua tai metsävisaa. En voita ilmaisnumeroita, tilaajalahjoja, alennuskuponkeja, kanta-asiakaskortteja. En pääse läpi ruuhkaisten puhelinlinjojen. En voita kuuntelija- ja katsojakilpailuja, muuttumisleikkiä tai missikisoja. En voita pelkoani enkä itseäni.

Toisaalta annan tasoitusta muille: en osallistu pyöräilykampanjoihin, kinkkuarvontoihin enkä bingoihin. En vastaa puhelinmyyjien puheluihin ja jos vahingossa vastaan, olen juuri menossa kokoukseen. En juurikaan käy raveissa. En raksita Lotossa Jokeria, laula Singstaria (kuin humalassa), en aja ylinopeutta. En kliksuttele nettiarvontoja, joissa pakotetaan antamaan suoramarkkinointilupa. En lyö vetoa. En osallistu Kuorosotaan, Big Brotheriin, Megavisaan, Diiliin, Talenttiin, Miljonääriäiteihin tai Suurimpaan pudottajaan, vaikka aihetta olisi ja voittaisin varmasti. En osallistu ja vaikuta, veikkaa ja voita.

Oikeastaan valehtelin teille hieman ja tunnustan sen nyt teille hyvää hyvyyttäni: olen kyllä pari kertaa päässyt tuntemaan voittamisen riemua. Noin kymmenvuotiaana onni osui Osuuspankin arvonnassa kohdalleen, ja sain keltavihreän repun. Se oli ruma, mutta ilmainen. Viime viikolla sain puolestaan viestin, jonka mukaan olen voittanut Lambi-tuotepalkinnon. (En ole osallistunut kilpailuun.) Melkein piti istua tuolille, etten pyörtyisi, sillä olihan tuossa ilouutisessa sulattelemista. Tuotepalkinnon sisällöstä ei vielä kerrottu mitään, joten pian on lammas postilaatikossa. Mää voitin.

5 kommenttia:

  1. Minä oonkin voittanut vuonna -93 naapurin tupaantuliaisista vihdan! En voi enää sanoa, ettenkö olis joskus voittanut jossakin. :D

    VastaaPoista
  2. Mä voitan aina. Paitsi hiihtokilpailuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voittaisit varmasti niissäkin, jos oltaisiin samalla lähtöviivalla ja numerolaput rinnassa.

      Poista
    2. Rohkenen epäillä. Ostin tammikuussa uudet sukset mutta en uskalla lähteä ladulle. Todennäköisesti en pääse mäkiä ylös, enkä myöskään uskalla laskea niitä alas. Mikä Lakeus tämä on kun hiihtolatukin on täynnä nyppylää.

      Poista