Kuukauden paskin työntekijä

Iltapäivälehdistö otsikoi eilen näyttävästi opettajan ulkonäöllä olevan vaikutusta oppimistuloksiin. Etäläkarjalaisen lukion rehtori on nimittäin sitä mieltä, että pakkoruotsi sujuu heidän koulussaan erityisen hyvin siksi, että kurssia vetää nuorehko ja urheilullinen mies. Hejsanhoppsan, miten hieno päätelmä. Komea tai kaunis opettaa varmasti paljon paremmin kuin ruma. Vaikka oppilaat ovat siis usein lähtökohtaisesti sitä mieltä, että ruotsi on tylsää ja että homojakin ne ovat naapurimaassa kaikki, nousee osaaminen nopeasti kohti kymppiä, kun open ulkonäkö on kohdallaan. Tämä on varmasti sovellettavissa alalle kuin alalle: nuori ja urheilullinen arkkitehti piirtää paljon upeampia taloja kuin esimerkiksi sellainen, joka makaa vapaa-ajat sohvalla tai on nyt muuten vain syntynyt vaikkapa hörökorvaiseksi. Nuori ja urheilullinen palkanlaskija on paljon parempi työssään kuin luuviulu nutturapää ja antaa todennäköisesti paljon enemmän palkkaakin. Kun se nyt vain on niin, että tässä maailmassa pitää olla vetreä ja vetävännäköinen.

Ymmärrän kyllä, että helpostihan sitä voi sortua päättelemään, että nuori nainen kivassa hameessa vetää nuorukaisia vaikka kirkkohistorian tunnille, mutta kyllä siinä opettajan pitää asiansakin osata, jotta oppilaiden tajuntaan piirtyy vuosien varrella muutakin kuin kellohameen heilahdus. Vaikka en itse oikeastaan koskaan pukeudu hameeseen (tulee kylmä ja pitäisi ajaa säärikarvat), niin olen onnekseni vielä nuorehko. Urheilullinenkin pikku punkero olen, sillä minulla on vaatekaapissa kasa kivoja salivaatteita odottamassa sitä päivää, että aloitan taas. Aloitan nimittäin usein: yleensä maanantaisin, kuun alussa, loman jälkeen ja vuoden vaihtuessa. Että hejsanhoppsan vaan! Aakkosissa on vielä vähän opettelemista, mutta noin niin kuin lähtökohtaisesti pelkällä urheilullisella asenteella sekä ulkonäöllä (ks. kuva) vedetään kympin arvosta ainakin vokaalit. Luulen, että Etelä-Karjalassa olisi minulle työpaikka.

Joissakin kouluissa kuuluu järjestettävän Paras opettaja -kilpailuja, joissa oppilaat saavat kirjoittaa lappuseen sen opettajansa nimen, jonka suuressa viisaudessaan arvioivat tittelin ansaitsevan ja kelle kuuluu kruunu päähän. Kiva. Siinä on vallankahvat, suitset ja raippa annettu aika armottomalle raadille, joka ainakin omasta mielestään on varmasti hyvinkin arvovaltainen ja jonka puheenjohtajana toimii todennäköisesti porukan kovaäänisin ja -päisin. Mielestäni kilpailu kuulostaa paitsi kauhistuttavalta, myös vaisulta ja mielikuvituksettomalta: Mikä ihmeen "paras ope"? Millä tavalla? Minä olen esimerkiksi varmasti meidän koulumme paras ope syömään suklaata ja istumaan pöydällä ja voittaisin ne sarjat ylivoimaisesti. Kyllä siitä mielestäni pitäisi kruunu saada.

Olen muuten varma, että tuollaisessa Paras opettaja -äänestyksessä köksänopeilla on etu puolellaan: he syöttävät oppilailleen välituntisin salaa kermavaahtoa ja antavat heidän tehdä pitsaa koko kevään. Köksänopet ovat ihan oma ja kiero lajinsa. 

Ihmettelen myös, miksi aina parhaat palkitaan. Kyllä voisi olla ihan avoimesti erilaisia sarjoja: jos hampurilaisbaarissa valitaan kuukauden työntekijä, niin kyllä siinä samalla vaivalla kaiverruttaisi laattaan myös paskimman pekoninpaistajan nimen. Tulisi vähän yrittämistä siihen touhuun. Miettikää nyt, olisihan se aika merkittävää olla vaikkapa firman vittumaisin työntekijä tai laiskin hammashoitaja, joka ei ime kuolaa asiakkaan suusta vaan tiuskii nieleskelemään itse, sillä mitäs siinä muutakaan on tekemistä. Opetusalalla paljon hauskempaa olisi saada tietää, kuka on oppilaiden mielestä vuoden mokaajaope tai vaikka pakkomielteisin, tylsin, hihhulein, vihaisin ja vittumaisin. Ilmoittaudun joka sarjaan.

Sitä paitsi tasapuolisuuden nimissä pitäisi järjestää myös esimerkiksi Koulun paras reksi -äänestys.

Millaisia titteleitä teidän asiakkaanne, potilaanne, hoidettavanne tai alaisenne teille antaisivat? Olisitko ihanin, laiskin, leveäperseisin vai yksinkertaisesti se paras?