Mikset sä soita?

En ole käynyt puoleen vuoteen kampaajalla, ja sen kyllä huomaa, vaikka on kuinka ihana ja luonnonkaunis. Kun nyt menee leikkauttamaan pois kaikki kuivat ja kaksihaaraiset, palataan takaisin lähtöruutuun. No, jotain pitäisi tehdä sävyllekin, sillä menee ja hukkuu pian ihminen maantiehen. Miettikää nyt, ääni vaan kuuluu, mutta mitään ei näy. Kauhean surullista. Pitää kulkea koulumatka varmuuden vuoksi punainen lippu kädessä.

Paitsi parturi, pitäisi varata myös hieroja, lastenneuvola, korvakontrolli ja gynekologi, mutta kun ei se nyt vaan niin helppoa ole. Siinä pitää soittaa puhelimella, mikä on aivan äärimmäisen rasittava ja vaikea toimenpide. Hammaslääkäriltäni tulee onneksi automaattisesti tarkistusaika vuoden välein, mistä hän saa niin paljon pisteitä, että olen vakioasiakas ja suosittelen häntä lämpimästi kaikille. Vähän tyyppi on kovakourainen ja poraa hullunkiilto silmissä varmuuden vuoksi viereisetkin hampaat, mutta tärkeintä on, että seuraava aika tulee jämptisti ilman erilliskehotusta. Kyllä sillä saa parit ekstra-amalgaamit anteeksi.

Mikä ajan varaamisessa voi olla niin vaikeaa? Kampaajan, hierojan ja lastenneuvolan puhelinnumerot ovat tallennettuna puhelimessani, joten ei kun kalenteri käteen, muutama näpytys, heippa, aikaa varaisin ja kyllä sopii, kiitos, hei. Yhteen puheluun kuluu aikaa noin minuutti, joten kiireelläkään varaamattomuutta ei voi oikein perustella. Akun loppuminenkin on tekosyy, ainakin jos sitä käyttää varaamattomuuden syynä puoli vuotta ja sitä tulee pian vahingossa vauvoja, ellei gynekologiasioita saa hoidettua. Sekös vasta olisikin tympeä juttu, vauva. Sille pitäisi varata neuvoloita ja rokotuksia melkein joka viikko, ja sitä ennen olisi omia ultria ja punnituksia ja laboratorioita ja synnytyskin pitäisi varata ja jälkitarkastus. Että ei kiitos. En jaksa. Se huutakin yöt ja sitten pitää soittaa terveyskeskukseen heti kahdeksalta.

Sitä paitsi ensi viikolla ehtii ihan varmasti hoitaa soittelurumban ja olla vaikka muutenkin tehokas. Siivoan vaikka varaston ja kaapit, raivaan talvivaatteet kevätkuteiden alta, ostan lapsille karvakumpparit, välikausikengät ja lenkkarit, vien seitsemän pahvilaatikollista vanhoja ja pieneksi jääneitä vaatteita kierrätykseen, ompelen noin kymmenen ratkennutta saumaa tai purkautunutta neuletta, olen energinen, onnellinen ja entistä kevyempi ilman kaksihaaraisia ja kuivia latvojani. (Heureka. En olekaan lihonnut, vaan hiukseni ovat kasvaneet!) Kyllä. Soitan joka paikkaan heti ensi viikolla.

Saattaa olla, että minulla on ongelma. Pitäisi soittaa ja varata psykologi.