Kevät kusten tulevi

Jee, kevät! Aurinko paistaa jo aamulla kuudelta ja silloin on niin energinen olo, että tekisi mieli hyppiä niskat edellä voltteja hupeneviin lumipenkkoihin ja koiranpaskaan. Eilen kahta pikkupoikaa näytti kevättävän niinkin paljon, että siellä he seisoivat polleina auringonpaisteessa housut kintuissa kävelysillalla heittämässä vesiään alhaalla virtaavaan jokeen. Kevät keikkuen tulevi ja parempi virtsa väärään. Etenkin virtsa, sillä viime vuonna keväisellä koulumatkallani kuului erään omakotitalon takapihalta jo aamusta kovaa ähinää. Kun tulin lähemmäksi, näin orapihlaja-aidan raosta, miten puutarhassa oli mies kyykyssä persaus paljaana. Sitäkään paskaa ei varmaan kerätty pussiin.

Mutta kevät on siis aivan mahtavaa aikaa, sillä sen lisäksi että saa olla jo melkein alasti silloilla ja takapihoilla, voi parhaimmalla onnella lähteä suoraan kotiovelta uima- tai kanoottiretkelle! Taas nimittäin pian tulvii Pohjanmaa, mikä tuo mukavasti jännitystä elämään. (Ks. kuva.) Meillä kaikki on aina vähän suurempaa kuin muualla, joten jos vesi on noustakseen, niin antaa tulla sitten vaikka ovelle asti, perkele. Mikään ei sitä paitsi piristä niin paljon kuin pieni keikahdus kanootilla jääkylmään veteen joutsenten huutaessa korvanjuuressa ja naapurin kiikaroidessa, kuinka ison kajakin se nyt on ostanut. Siinä on nimittäin nopeasti näillä seuduilla kilpavarustelun seurauksena satama pystyssä, jos rannan tuntumassa on enemmänkin asutusta. Ja mitään lupia ei kysytä.

Mistä tulikin mieleeni, että pitää alkaa miettiä tämän kevään trendivärejä, pasaatituulia ja biorytmejä veneilyvaatetuksen suhteen. Varmaankin pastelliväreillä mennään, sillä ei sitä aamulla tohdi koulun pihaan missä tahansa rytkyissä kanoottiaan parkkeerata. Tästä nimittäin pääsee erittäin näppärästi vesiteitse melkein suoraan luokkaan asti. Voisi pitää aamunavauksenkin tuosta ulapalta megafoniin laulaen. Biisivalikoimaa on vaikka kuinka:

- Kanootin kapean.
- Nyt musta lippu liehumaan.
- Mikki Hiiri merihädässä.
- We all live in a yellow submarine. (Melkein sama vehje, kukaan ei huomaa. Tässä olisi lisäksi kiva, sotilaallinen rytmitys.)
- Hukun. (Jani Wickholm, naapurikylän poika, tulee kotiseutukasvatusta samalla.)

En sitä paitsi yhtään ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat parhaillaan kevätväsymystään. Juurihan talvesta päästiin ja kaamosmasennuksesta, joten kyllä on jotain vikaa päässä, jos mikään vuodenaika ei kelpaa. Ihmisen pitää nauttia kaikesta elämästään: talvella raikkaasta pakkaskelistä ja ihanista talviurheilulajeista, kuten hiihtämisestä, luistelemisesta ja reippailusta lumikengillä umpihangessa. Keväällä liukastellaan sitten käsi kipsissä valoa kohti, ja jos luonnon heräämisestä ei muka nauti, niin jo on outoa. Sinne vain kaikki jäälle pilkkimään ja moottorikelkkailemaan vielä viimeisen kerran ennen kuin tippuu jäihin ja hukkuu. Sitten onkin jo kesän leikit hyttysten kanssa ja nauttiminen viidentoista asteen lämpimistä päivistä ja virkistävästä järvivedestä. Syksyllä on puolestaan kynttilöitä, vilttejä, villasukkia ja tunnelmaa, kun sähköt katkeavat myrskyssä kolmeksi viikoksi. Huomaatteko nyt, ihmiset? Sitä pitää vain ajatella positiivisesti.

Sitä kuulkaa mennään taas! Kohti valoa ja koiranpaskaa.

Sieltä se tulva tulee. Uimalakki vaan päähän ja menoksi.