Tarrapäivä

Lapsille on monesti tapana askarrella erilaisia kannustavia tarratauluja, joihin lapsonen saa pottatreeneista tai hyvin menneestä aamuhartaudesta/kaurapuuroilusta/kauppareissusta/koulupäivästä/kotitöistä tarran. Kun tarroja on saanut kerättyä noin viisi miljoonaa, saa jonkin palkinnon, kuten tikkarin, uimahallireissun tai kaksi euroa säästötilille. Näin hänestä tulee kuuliainen ja hyvin käyttäytyvä tulevaisuuden toivo, ehkä jopa presidentti.

Touhu voi olla palkitsevaa, mutta toisaalta myös aika stressaavaa. Miettikää nyt, aikuinen jatkuvasti inttämässä: no, miten meni, olitko hyvin, mitä sanoit, voi kun hienoa, kenen kanssa leikit, pissasitko housuihin, mitä sinä nyt sillä tavalla, et saa kyllä tarraa. Tiesiköhän Mr. Sticker, millaisen vallanpitovälineen tuli luoneeksi?

Joskus tuntuu, että meille aikuisillekin voisi tehdä hyvää kiinnittää huomiota joihinkin kehityskohteisiimme tarrataulun muodossa. Sinne vain opettajainhuoneen seinälle neljäkymmentä eriväristä tarrataulukkoa vierekkäin, ja päivän päätteeksi rehtori ja kanslisti tulevat jakamaan tarrat. Kymmenestä saa skipata välituntivalvonnan, kahdestakymmenestä aamunavauksen, sadasta jälki-istunnon. Siinä olisi hyvä ja sopivan kilpailuhenkinen kannustusjärjestelmä. Toki oma tarrataulunsa pitäisi sitten olla myös kotona, varsinkin, ellei ole vielä oppinut päivä- tai yökuivaksi.

Niinpä niin. Montako tarraa saisit tästä päivästä?

Aamu:
- Torkutin vain kerran eli sallitun rajoissa. Tarra.
- Vedin miestä turpaan, kun hän torkutti jo kuudelta kolme kertaa. Ei tarraa.
- En syönyt puuroa. Ei tarraa.
- Söin kuitenkin ruisleivän ja join neljä kuppia kahvia. Ei ala heikottaa heti ensimmäisellä tunnilla, vaikka toisaalta pitää kyllä käydä joka välissä vessassa. (Oppilaille voi aina sanoa, että käy kopioimassa. Tarra oveluudesta.)
- Menin autolla töihin, en kävellyt tai hiihtänyt. Ei tarraa.
- Oli kiire. Turha selittää, olisin voinut juosta. Ei edelleenkään tarraa.
- Ehdin aamulla ajoissa kouluun ja muistin aamunavauksen. Tarra.
- Soitin levyltä väärän biisin, mutta eihän sitä voi kesken kaiken lopettaa. Mielin määrin kahvii ja tupakkaa on kyllä aivan eri asia kuin Oi, Suomen nuoria. Tarra pois.

Koulupäivä:
- En haukkunut oppilaita. Tarra.
- En nolannut oppilaita. Tarra.
- En kiroillut tunnilla. Tarra.
- Istuin pöydällä. Ei tarraa.
- En kaatunut openpöydällä. Tarra.
- Olin valmistellut tunnit minuutilleen jo kaksi viikkoa sitten. Kolme tarraa.
- Oppilaat rakastavat minua. Toiset kolme tarraa.
- En ottanut välitunnilla munkkia. Tarra.
- Söin hyppytunnilla kaksi. Ei tarraa.
- Näytin ruotsinopelle kieltä. Ei tarraa. (Mutta ei saanut ruotsinopekaan, kun näytti takaisin.)

Ilta:
- Lämmitin mikrossa sairaan hyviä pinaattilättyjä. Tarra.
- Jumppasin himona. Sata tarraa.
- Valehtelin äskeisen. Kiva repiä sata tarraa paperista.
- Lapseni luki minulle iltasadun. Tarra hänelle.
- Otin lasin punaviiniä. Se on hyväksi terveydelle. Tarra.
- Otin toisenkin lasin punaviiniä, varmuuden vuoksi. Tarra.
- Sammuin sohvalle ja valutin kuolat uudelle sohvatyynylle. Se siitä.

Aamu:
- Darra.

Sillä tavalla. Hyvä minä. Jo jotain vuoden kuluttua olen tavoitteessani olla enemmän kuin täydellinen.