Sitä minä vain mietin, että jos tulisi ihan oikea hätätilanne, niin kaikki ei ehkä sujuisi yhtä rauhallisesti ja suunnitelmallisesti. Alkaa savuta. Näen sieluni silmin, miten lehtori Ässä ottaa komennon, heittää opettajantuolin ikkunan läpi ja hyppää oppilaineen ikkunasta ulos, vaikka hätäuloskäyntikin olisi heti siinä vieressä. Näyttävät käänteet ennen kaikkea. Kun lauma olisi juossut tulipaloa pakoon, voisi tulla mieleen, että kas, jäipä tarralappu liimaamatta ovenpieleen. (Tiedoksenne, että sellainen merkki pitää laumanjohtajan jättää, jotta palokoneisto tietää huoneen olevan tyhjä - jos lehtori Ässä on siis edes muistanut tai ehtinyt pitää huolen siitä, ettei kukaan jäänyt pöydän alle kertaamaan kirjallisuushistoriaa. Sekin vaara on olemassa.) Olisi myös uuden kriisin paikka, jos unohtaisi vahingossa luokan seinälle köksänopen kanssa otetun kaverikuvan, jossa korumme rimmaavat täydellisesti toisiinsa ja jossa olemme niin kauniita! Meikkasimmekin, vaikka ilmeisesti liian vähän. Ennen kuvan kiinnittämistä sinitarralla seinään leikkasin myös otoksen alareunasta puolet reidestäni pois, sillä iski pieni alemmuuskompleksi. Päänikin on kuvassa kolme kertaa isompi kuin köksänopen, joten antaa palaa vaan, sittenkin. Ei sen väliä.
Pohdimme muutaman harjoitukseen osallistuneen kanssa myös monia muita kriisitilanteeseen liittyviä ja hyvin olennaisia asioita, joita herra palopäällikkö tai poistumissuunnitelman laatija ei ollut ottanut ollenkaan huomioon.
- Jokaisen olisi hyvä tehdä työhuoneeseensa valmiiksi ns. musta laatikko, jonka pelastushenkilöstö voisi sitten mahdollisen epäonnistuneen kriisinhallinnan jälkeen avata. Laatikkoon on suositeltavaa kirjoittaa valmiiksi kirje läheisille tarvittavine anteeksipyyntöineen ja valikoituneine rakastamisineen - ellei sitten osoita kirjettä jalomielisesti koko ihmiskunnalle, sillä mitäpä tuossa vaiheessa enää mitään vaatimattomana nöyristelemään. Lehdistötiedotteenkin voi laatia valmiiksi, jotta saa itse määrätä, mitkä asiat kirjeestä kannattaa nostaa esille. Ajattelisin, että oman erinomaisuuden korostaminen voisi olla loppumetreillä aika olennaista ja vähän niin kuin viimeinen mahdollisuus päteä. Pyhä Ässä.
Äärimmäiset ihmiset voivat suunnitella myös hautajaisensa, kuten eräs meistä suunnitteli siinä jo tekevänsä. Olisi esimerkiksi tosi kauheaa, jos sukulaiset valitsisivat muistotilaisuuten aivan vääränlaisen valokuvan tai tarjoaisivat lihasoppaa, vaikka itse olisi halunnut karjalanpaistia ja puolukkahilloa.
- Kannattaa muistaa yhteensopivat alusvaatteet. Hakasia sinkoileva korsetti on tosi nolo viimeisen vaikutuksen tekijä, eikä sekään juuri mieltä ylennä, jos sattuu itse olemaan rumat, beiget pikkuhousut kintuissaan (kiitos, mummo, joululahjasta tänäkin vuonna) juuri se vessaan jäänyt henkilö, jota palokunta tulee pelastamaan. Uskoisin, että häpeän määrä kasvaa sitä isommaksi, mitä virttyneemmät puuvillapikkuhousut ovat jalassa. Siinä voi vaikka perua koko tulipalon. Ei tänään!
Meikkiäkin kannattaa laittaa sopivasti joka aamu. On ihan eri asia jäädä savun vangiksi kauniina kuin rumana. Jos ylimmässä pöytälaatikossa pitää pientä punaista huulipunaa, ehtii sitäkin vielä lisätä ennen murhaajan saapumista. (Jos ei siis jostain syystä heitä tuolia ikkunan läpi ja juokse pakoon.)
- Taskussa kannattaa kantaa aina värillistä teippirullaa, spraymaalipurkkia, vappuviuhkaa tai kauko-ohjattavaa ilotulitusrakettia, jolla voi hädän tullen merkitä oveen poistumissymbolin. Jos näitä ei ole nopeasti käsillä, sormella on vähän hankala merkitä mitään. Luulisin.
- Korosta aina palomiehille sitä, että olet valmis antautumaan, kun tilanne käy niin kuumana.
- Eväspolitiikka huolestuttaa myös. Sen vuoksi käsilaukussa kannattaa aina olla sardiinipurkki tai pari sekä suklaata. Jotenkin suklaa vain aina laukusta häviää. On ollut niin paljon kriisejä.
Miettikäähän vain oma stragedianne valmiiksi. Minä aion pelastautua huolellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti