Toijala-trilogia

Kymppitonnijuhlan kunniaksi onnesta soikea Inka sai valita aiheen palkintorunolle. Tekstilajin olivat jo etukäteen valinneet Facebookissa Ässän käkenä -blogin fanit, joita on jotain miljoona. Onneksi olen törkeän hyvä runoilija, ollut jo syntymästä lähtien, sillä Inkan valitsemaksi aiheeksi määräytyi tosi kepeä ja helppo Toijala. Tunnustan heti, että ensin googletin, missä hevonkuusessa se on. Koska olen kuitenkin tunnollinen koululainen, otin tehtävän oppimishaasteen kannalta ja tutustuin entiseen Toijalaan (nyk. Akaa) ja sen historiaan hyvin syvällisesti. Törmäsin esimerkiksi sellaiseen faktaan, että Toijalassa on tapettimuseo. Menkää kaikki sinne.

Sitten alkoikin pukata tulemaan. Tein erilaisia versioita, joista voitte äänestää parasta. Loistaviahan nuo ovat toki kaikki, sydänverellä kirjoitettuja.

1) Lähdetään kohti Etelä-Pirkanmaata. Aluksi palataan lapsuuteen, josta kumpuaa Toijala-trilogian perinteinen, romanttissävyinen versio. Huomaa laulumainen rytmitys ja haikea tunnelma. Vau.

 Ah, Toijala

Mielessäin mä palaan
aina Toijalaan
lapsuuteni maisemaan
aikaan parempaan.

Ei ollut kuntaliitosta
ei ollut Akaata
ol' elo mämmitehtaalla
niin kovin vakaata.

Nyt hyvin haikea mä oon
siis itkuvirtein kaikukoon.
Ah, vanha Toijala-rakas
kunpa saisin sut takas.

*albodeja*


2) Sitten versio numero kaksi, jossa otetaan jo hieman modernimpi ja kriittisempi ote yhteiskuntaan:

Toijala loves Viiala

Toijala
halaa Viialaa
salaa raottaa
hakaa.
Syntyy Akaa.

Kuin petaa, 
niin makaa.

*aladobia*


3) Jottei menisi liian vakavahenkiseksi, pannaan tulemaan vielä kolmas rilluttelu.

Toijalan mämmissä

Yöllä mä heräsin pienestä vajasta
ei tod ollut kyse mistään huvimajasta
suonta veti pohkeesta ja kivusta itkin
samalla kun litran verran vettä litkin

Suu oli kuiva ja janotti niin kovin
mietinkin syytä siihen pitkän tovin
vierailin kai myöhään vielä eräillä tehtailla
kunnolla en ehtinyt ees naisten kanssa vehtailla

Oli mulle tapahtunut valtava kämmi
siks suussa nyt maistui niin vahvana mämmi
kierrellyt mä olin pitkin tuotantolinjaa
ja yrittänyt iskeä työläis-Pinjaa

Pinja ei meinannut huomata meitsiä
teroitti vain nopeasti mämminleikkuuveitsiä
kurkotin mä kovasti ja horjahdin sammioon
valtavan isoon mämmikammioon

Sieltä mut pelasti hukkumasta Aki
Sirkesalon-poika minut sammiosta haki
hän vei mut takapihan vajaan nukkumaan
etten jäis Toijalan tehtaalle kukkumaan

Ehkä en mämmiä syö enää koskaan
kyllästynyt oon siihen ruskeaan moskaan
hyppääpä itse mämmiin uimaan
niin unohtuu himo tuohon ruokaan huimaan

Silleen meni mun yöllinen seikkailu
loppuu tähän kyllä Toijalan-keikkailu
seuraavaks meen varmaan tapettimuseoon
siel' tartu ei niin lujaa mämmin haju puseroon


*lisää aladobia*