Kas näin heiluu laukku

Sain elämäni ensimmäisen blogihaasteen, jonka aihe koskee minulle seuraavaksi mieluisinta asiaa heti suklaan ja punaviinin jälkeen. Tarkastelussa ovat käsilaukut, ja haasteen tarkoitus on raottaa naisen sielunelämää paljastamalla, millainen hänen laukkunsa sisältö on. Oletus lienee, että tamponit, muistikirjat ja muut pikkuroinat kertovat meistä enemmän kuin uskommekaan, ja onhan se nyt selvää, että jos laukunpohjalta löytyy vaikka rinkeli, se viittaa jossain määrin kieroutuneeseen luonteeseen. Minulla ei ole rinkeliä, sillä olen syönyt sen.

Lähdetään perusteista: olen vakaasti sitä mieltä, että naisella pitää olla runsaasti erilaisia laukkuja, sillä on sanomattakin selvää, että tuulitakin kanssa ei voi käyttää nahkaista käsilaukkua (tai ylipäätään minkäänlaista käsilaukkua), vaikka takki olisi Rukan Super High Tech Core Tex Willer Forever ja maksanut vielä alennusmyynnissäkin aivan liikaa. Erilaisia laukkuvaihtoehtoja pitää siis olla kaikille  erilaisille housuille, takeille, hameille, väreille, tyyleille ja materiaaleille, eikä siinä auta vastaan pyristellä. Se vain on universumin sääntö naisille.

Virallisen listaukseni mukaan laukkujen kotivalikoimaan tulisikin aina kuulua

- nahkalaukkuja, keinonahkalaukkuja sekä kangaslaukkuja (jep, löytyy)
- isoja laukkuja, keskikokoisia laukkuja ja pikkulaukkuja (jep, löytyy, varsinkin keskikokoisia)
- oikeanvärisiä laukkuja eri takeille ja kengille (jep, löytyy, kaikkea paitsi sähkönsinistä)
- kesälaukkuja ja talvilaukkuja (jep, löytyy, karvainenkin)
- fiksuja laukkuja ja kevytmielisempiä laukkuja (jep, löytyy, myös Miss Piggy -laukku)
- juhlalaukkuja (jep, löytyy, vielä kun olisi juhlia)
- kauppalaukkuja (jep, löytyy, kultaisena ja mustana) ja
- matkalaukkuja (jep, löytyy, matkustelen harva se päivä).

Kuten huomaatte, nämä asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia. Minulla on tällä hetkellä eteisen portaidenaluslaatikoissa 27 käsilaukkua. (Olen toimelias, kävin laskemassa.) Kauppalaukkuja ja rantakasseja on sen päälle vielä neljä, ja juhlalaukut ovat vaatekaappisäilössä. Matkalaukkuja perheestä löytyy kuusi. Uskokaa tai älkää. Elän niin kuin opetan.

Sitten päästäänkin sielunelämääni, mikä on tietenkin äärimmäisen kiehtovaa ja mitä olette odottaneet jo kauan. Muistutan, että olen monisäikeinen, kiinnostava ja syvällinen ihminen. Olen säkenöivä, hauska, kiva ja ihana. Olen hyväluontoinen, kiltti ja kärsivällinen. Olen huomattavan älykäs. Lista on pitkä, huh. Tästä päästäänkin sitten järkyttävään ristiriitaan: käsilaukussani ei ole koskaan mitään muuta kuin rahapussi, puhelin, avaimet ja kuulakärkikynä. Ei mitään muuta. Yhdistetyn laukku- ja sieluteorian mukaan olen siis suorastaan tyhjäpää. Minä. Tyhjäpääidiootti. Nainen, jolla ei ole sanottavaa. Nainen, joka ei ota kantaa edes nenäliinapaketin verran.

Kaksikymmentäseitsemän käsilaukkua ei kuulkaa totta vie viesti henkisestä köyhyydestä. Kaksikymmentäseitsemän laukkua kertoo omistautuneisuudesta, perusteellisuudesta, huolellisuudesta, seikkailunhalusta ja ripauksesta persoonallisuutta. Ettäs tiedätte. Se kertoo myös hyvyydestä, sillä annan niille kodin ja paikan olkapäällä. Annan niille elämän.

Tahdotte varmaan silti tietää, mikä on suosikkilaukkuni. Se on ehdottomasti mahalaukku.