Kala ui haita pakoon ja muita lainalaisuuksia

Viisivuotias poikani oli vähän aikaa sitten neuvolassa vuosikäynnillä. Tuossa iässä lapsi tapaa myös psykologin, joka teettää tällä erilaisia testejä niin motoriikkaan, hahmottamiseen kuin kielelliseenkin kehitykseen liittyen.

Eräässä tehtävässä lapsen pitää jatkaa lausetta siten, että virkkeestä tulee looginen. Ja jos et tiedä, kurja, mikä on lauseen ja virkkeen ero, kaiva se jostain selville nyt, juuri, samantien ja välittömästi. Testin virkkeet alkavat helpoista esimerkeistä, kuten "Matti on poika, Maija on          ." (Matti on poika, Maija on - - mummun nimi!) Monesti vastauksista tulee kuulemma hyvinkin hauskoja, kun joko mielikuvitus lentää tai haetaan jännittävässä tilanteessa vähän vaikeampia ratkaisuja kuin tarvitsisikaan. Minunkin viisivuotiaani erottui massasta, sillä hän ei tyytynyt tylsiin vastauksiin: "Lintu lentää taivaalla, kala ui         " vääntyi muotoon Lintu lentää taivaalla, kala ui haita pakoon.

Lapseni on nero. Uihan se, useinkin. Kyllä minäkin uisin ja lujaa.

Kun kysyin samaa pari vuotta vanhemmalta pojaltani, hän mietti pari sekuntia ja vastasi: "Lintu lentää taivaalla, kala ui alhaalla." Aha. Hmm. Kun tiedustelin, tarkoittiko hän kenties vettä tai vaikkapa järveä, ihmetteli poika suuresti sellaisia vaihtoehtoja. "Mutta eiväthän ne rimmaa", sanoi hän.

Lapseni ovat neroja. Äitiinsä tulleet.

Pitääkö sitä muka aina jaksaa olla johdonmukainen? Tänäänkin olisi pitänyt loogisesti uuden viikon kunniaksi aloittaa laihdutuskuuri (hoh hoijaa, taas se paatos alkaa), mutta jospa joskus olisikin luova ja viis veisaisi säännönmukaisuuksista ja pistelisi aamupalaksi pitsaa. Tai jos heittäytyisi ja menisi vaikka saunaan, ottaisi kaljan, söisi sen jälkeen rullakepangin ja soittaisi töihin, etteivät housunnapit mene kiinni, en voi tulla. Silloin voisi ajatella olevansa luova heittäytyjä. Tai laiska ja kapinallinen, miten sen nyt ottaa. Mutta ei, ei pysty. Ylös vaan tuntia liian aikaisin talviajan kunniaksi, kahvia kuppiin ja kalsarit jalkaan. Sitä paitsi loogisesti ottaen nyt olisivat jo talvirengaskelit, mutta aurinko se vain paistaa ja lämmittää. Ei sekään keneltäkään mitään kysele, vaikka lainalaisuuksien mukaan "Lunta sataa talvella, aurinko paistaa             ." Lunta sataa talvella, aurinko paistaa lättyjä.

Onhan se nyt sitä paitsi vähän päivästäkin kiinni, mitä psykologin papereihin milloinkin vastaisi. Tänään esimerkiksi näin:

Minä olen merenneito.
Tänään aion vihdoinkin viedä mankelin takuuhuoltoon.
Haluaisin heittää sen kaatopaikalle.
Tykkään itsestäni siitäkin huolimatta, että olen tankki.
Inhoan juoksemista, sillä siinä hengästyy.
Usein juoksen silti unissani tappajaa pakoon.
En koskaan pääse ajamaan unessa millään moottoriajoneuvolla lujaa, vaikka kuinka kaasutan, sillä siinä ei ole tehoja.
Mietin ensi viikonloppuna vainajia.
Viiden vuoden kuluttua olen jo kolmekymmentävuotias ja aikuistunut.