Sieltä sinä olet tullut

Jouduin tässä taannoin kinkkisen kysymyksen eteen. Tai no, kysymys oli yksinkertainen, mutta vastausta piti punnita tarkasti - vai mitä itse hätäpäissänne selittäisitte, kun alle kouluikäinen viattomasti tiedustelee, miten vauvat syntyvät? Että tuskalla, verellä ja hiellä sinutkin on helvetinperkelettä huutaen maailmaan saatettu? Että yhdeksän tunnin puskemisen jälkeen tulit ja ainoaksi lapseksi jäit? Niinkö? Että lähdetäänkö rehellisen vastauksen linjalle vai valitaanko kiertotie? Vastaamisessa etevimpiä ovat mielestäni ne, jotka pystyvät johdattelemaan lapsen harhaan niin pitkän aikaa kuin mahdollista, eli suurin piirtein jonnekin yläaasteen biologiantunnille, jolloin voi huokaista helpotuksesta, kun joku muu kertoo vauvareiästä häpeilemättä totuuden. Kun kaikki naapurustossa tekevät näin yhteisestä sopimuksesta, on taktiikka takuuvarma ja vanhemmat voivat vastailla ihan muihin kysymyksiin. Jos jaksavat. Voi sitä hätistellä lapsen muuallekin häiritsemästä, vaikka askartelemaan.

Yksi suosituimmista sepustuksista kautta aikojen on ollut se, että haikara tuo vauvan. Just joo. Mistä se sen tuo? Nappaa katuojasta mukaansa ja kiikuttaa alastomana Rovaniemelle? Tosi kivaa, kun on talvi ja kaksisataa astetta pakkasta. Sanoohan sen nyt järkikin, että teoria ontuu ja pahasti. (Meidän vauvan on kyllä haikara tuonut, sillä näin lauman haikaroita Thaimaassa riisipellolla ja tulin raskaaksi samantien, pelkästä näkemisestä! Jumalan ihme!) Mutta noin niin kuin kattavasti ajatellen homma ei vain toimi.

Lapsille on myös usein kerrottu totuutena kaunis, romantisoitu tarina: Kun isi ja äiti tai vaihtoehtoisesti aikuiset oikein kovasti rakastavat toisiaan, isi antaa äidille siemenen. Vauvansiemen kasvaa sitten äidin vatsassa oikeaksi vauvaksi - ja siinäpä se. Aika kätevä systeemi. Tässä vaihtoehdossa piilee jo ripaus totuutta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa teoriassa vakavia aukkoja. Mistä se isi siemenen ottaa? Viljapellolta? Siemenpussista? (Tavallaan.) Minne siemen kylvetään ja miten? No, isi vähän niin kuin silittelee äitiä ja sitten siitä tulee vauva. Jo on näppärää sellainenkin. On sitä paitsi surullista, että tulevat äiti ja isi eivät aina toisiaan varsinaisesti rakasta, vaikka kylvöpuuhia olisikin harrasteilla. Tai kun äiti ei tiedä, kuka on isi. Joku mies varmaan, kun tarkemmin muistelee.

Rakkausselityksen ongelmana on myös jatkokysymysten tulitus: miten vauva pääsee äidin mahasta pois? (Ei se meinaakaan päästä, ks. helvetinperkeleosio.) Lapsi voi tyytyä harhautusvastaukseen siitä, miten lääkäri auttaa, mutta osa vaatii varmasti tarkempia selvityksiä. Sektiohaavaselityksellä pääsee pitkälle, mutta voi kaiken ulkoistaakin. Ei muuta kuin televisiosta synnytysohjelma pyörimään, niin selviää sekin sitten kertarysäyksellä. Mitäs kysyit, nyt tiedät.

Itse ratkaisin vaikeaan kysymykseen vastaamisen todella helposti ja pyysin lapsia kääntymään isänsä puoleen. Kyllä isi tietää! Kysykää vaan, äitikin kuuntelee. No, isi! Kerro nyt!