Vika kerta

Olinpa tässä terveyskeskuksessa, ja kuten tapana usein on, kuluttelin aikaani odotushuoneessa pitemmän tovin. Etenin päivän sanomalehdestä muutamaan vanhaan Kodin Kuvalehteen ja siirryin sen jälkeen tarkkailemaan seinälle kiinnitettyjä julisteita. Erityisesti huomioni kiinnitti värikäs tiedote, joka oli piirretty sarjakuvamuotoon. Nousin rohkeasti paikaltani ja siirryin tutkimaan, mistä oli kyse.

Jo kaukaa tajusi, että retkeilyidylli tulisi muuttumaan ikävän tapahtuman myötä - niin lujaa keskellä oleva pää näytti huutavan. Invalidiliiton Tiedä mihin hyppäät -kampanjajulisteen tavoite onkin tiedottaa rannan mahdollisista vaaroista ja hyppyjen kohtalokkaista seurauksista. Koska viereinen kuva ei ole selkeä (netistä ei valitettavasti löydy parempaa kuvaa), voitte arvailla, miten tarina etenee.

Minä pöyristyin.

En tiennyt, oliko
a) vika minun mielikuvituksessani.
b) ymmärtämykseni puutteellinen.
c) tulkintani naurettava.
d) huumorintajuni rajoittunut.
e) tämä huonoin koskaan näkemäni sarjakuva.

Tuijotin julistetta epäuskoisena. Olin kuvitellut, että pyörätuoliin joutuminen olisi itsessään jo melkoinen rangaistus ajattelemattomuudesta tai uhkarohkeudesta ja näyttämisenhalusta. Se ei kuitenkaan riittänyt.

Ensimmäisessä kuvassa maalaillaan kaunista asetelmaa: on telttaretkeä, auringonlaskua ja romanttista puuhastelua ilmeisesti vähän enemmänkin. No, mikäs siinä, mukava homma. Sitten urho lausuu:

"Dänks beibe, meitsi lähtee nyt uimaan."

Dänks beibe?!!

Homma kuitenkin etenee. Tyyppi hyppää alastonna veteen, ja kas, kivihän se siellä oli. Syntyy paniikki. Tyttöystävä huutaa ja pillit soivat, kun ambulanssi lähtee renkaat vinkuen viemään loukkaantunutta sairaalaan.

Ette silti varmasti arvaa, mikä on tarinan (l)opetus. Viimeisen rivin oranssinvärisessä ruudussa tyttö kysyy poikaystävältään: "Voi hani, voidaanko me enää mennä retkelle?" Tässä vaiheessa ajattelin vielä, että kyllähän sinne nyt yksi pyörätuolipotilaskin saadaan ja loppu on onnellinen puoline valtakuntineen. Nuori mies onkin toiveikas: "Kai se teltta vielä nousee..."

Kai se teltta vielä nousee?!!

Viimeinen ruutu sinetöi sanoman kapiteelein: "TIEDÄ MIHIN HYPPÄÄT, TAI SE VOI OLLA VIKA KERTASI!" Tämä taisi nyt tulla selväksi.

Huumorintajuni on kyllä hyvin rajoittunut. Ehkä se ei ole kehittynyt ollenkaan.