Negatiivari voittaa aina

Tässä maailmassa jyllää kaikenlaisia voimia: on painovoimaa, hevosvoimaa, ydinvoimaa, raakaa voimaa, Jeesusta ja Perkelettä. Jokin niistä saa voileivän putoamaan hillopuoli alaspäin, jokin taas aiheuttaa sellaisen ei-toivotun ilmiön, että lapset heräävät poikkeuksetta viikonloppuisin aikaisemmin kuin arkena.

Mikä siinä onkin, että maanantaista perjantaihin kuorsataan silmät tiukasti ummessa niin kauan kuin se vain ikinä on mahdollista ja kaivaudutaan peiton alle jatkamaan unia vielä pariksi minuutiksi, mutta kun lauantaiaamu koittaa, ollaan jo kukonlaulun aikaan, aamun sarastaessa, viideltä, kuudelta ja seitsemältä virkeinä odottamassa tissiä suuhun, aamupuuroa, lastenohjelmia ja pelipäivää. Kyllä ne murrosikäisinä nukkuvat, tietävät kokeneemmat sanoa, mutta sitten on jo muita ongelmia. Silloin haisee hiki, pitää päästä kaupungille kun kaikki muutkin pääsevät, vanhemmat eivät ymmärrä mitään, mopoa on rassattava yömyöhään, hevimusiikki pauhaa ja jossain välissä pitää ehtiä finnejäkin kasvattaa, ovia paukutella ja opettajia vastustaa.

Universumi kostaa myös onnentunteet ja palauttaa nopeasti maanpinnalle, sillä ei pidä ihmisellä liikaa yli läikkymän. Kun odottaa hulluna kaupunkilomaa ulkomailla, missä pitäisi vuodenajan ja maantieteellisen sijainnin puolesta olla vielä kaikella todennäköisyydellä sangen aurinkoista, niin kas, sinne ennustetaan juuri niiksi kolmeksi päiväksi vesisadetta ja rankkoja ukkoskuuroja. Kun on varannut liput teatteriin tai konserttiin, esitys perutaan. Kun uskoo löytäneensä unelmien työpaikan ja olevansa siihen paras mahdollinen hakija, ei pääse edes haastatteluun. Kun luulee tälläytyneensä nätiksi ja sattuu näkemään itsensä illan aikana vessanpeilistä, naama kiiltää, meikit ovat kadonneet ja sitä on vain yksinkertaisesti ruma. Kun ehtii hetken olla huoleton, rysähtää jostain takuuvarmana huonoja uutisia.

Eino Leinoa en kannata, mutta vähemmän sitä pettyy, kun ei mitään odota tai valmistautuu etukäteen pahimpaan. Kun asennoituu heräämään aamulla viideltä, on voitto, kun vauva itkee nälkäänsä vasta vartin yli. Kun pakkaa sateenvarjon matkalle, hyppii riemusta, kun sitä ei tarvitsekaan. Kun varautuu kolotuksiin diagnosoimalla itselleen aivosyövän, on elämän jatkuminen pienen pelon ja mielessä tehtyjen testamenttien jälkeen tuhat kertaa vapauttavampaa.

Kaikki maailman negatiivarit, liittykää yhteen.