Liikuntailtapäiväsauhut

Uskokaa tai älkää, olen tänään aivan oikeasti miettinyt jotain, enkä vain luetellut alistuskonjunktiota ja interrogatiivipronomineja silmät lasittuneena. (Laiskana päivänä availen vain suuta valmistamani nauhoitteen tahtiin.) Mietin kuitenkin ainakin tunnin ajan niinkin vakavahenkistä asiaa kuin yhteisöllisyys, hengenkohotus ja perinteet, joten syvällisellä linjalla mentiin ja kaikenlaista tuli mieleenkin. Välillä herkuttelin esimerkiksi ajatuksella ostaa kanttiinista berliininmunkki, jonka rapsakka kuorrutus murtuisi mukavasti haukatessa ja jonka hillo tursuaisi rauhoittavasti pitkin suupieliä ja ehkä vähän rinnuksiakin. Mietin myös, miten mukava olisi mennä illalla saunaan ja valmistella vaikkapa vaahtokylpy, vaikka sitä ennen pitäisi kyllä kantaa pupunhäkki pois pesuhuoneesta. Pääosin ajatukseni olivat kuitenkin filosofisia ja henkeviä, sillä olen vain persoonana kiehtova ja suurten ajattelijoiden sukua.

Henkistyminen johtui liikuntailtapäivästä, vaikka pääosin tapahtuman olisikin varmaan kuulunut olla enemmän fyysisiin ominaisuuksiin keskittynyt. Minä kuitenkin vahdin uimareita muovipussit jaloissani, joten yritä nyt siinä muka korostaa hauiksen kaarta tai vatsalihasten lukumäärää. Keskityinkin sitten paitsi pitämään selvillä hukkuneet myös miettimään, mitä muuta koulussa voisi yhteishengen kohottamisen nimissä puuhastella.

Kun pidetään mielessä yläkouluikäisten ajatusmaailma, harva asia kiinnostaa yhtä paljon kuin ABC:llä notkuminen. Jospa pitäisi siellä vaikkapa tupakanpolttokilpailut tai hampurilaisensyöntiennätysjahdin! Tapahtumasta saisi mukavasti monivaiheisen, sillä ensin ajettaisiin mopoilla kilpaa liikenneasemalle, ja nopein luokka voittaisi. Joukkue on tunnetusti yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki, joten kun koko porukka olisi liukuovien sisäpuolella, olisi luokan suoritus hyväksytty. Tämä kannustaisi luovuuteen: kyllä mopon selkään enemmän kuin yksi oppilas mahtuu, ja maantien yli voi riskillä juosta. Ei omilla kylillä kukaan päälle aja.

Seuraavaksi luokan valitsemat edustajat vetelisivät kilpaa sauhuja. En vielä päättänyt, olisiko rasti nopeus-, kestävyys- vai taitolaji, mutta se on selvää, että Smoke Free Class -kilpailuun osallistuvat ryhmät saisivat lisäpisteitä rohkeudesta. Ja jos saisi puhallettua niin ison renkaan, että luokanvalvoja voisi sukeltaa sen läpi, ansaitsisi luokalle sata lisäpistettä. Sitten vain vielä hampurilaista pöytään ja kovin syömäri selville, voittajalle pirtelö kaupanpäälle ja rehtorin ojentama kunniakirja, niin alkaisi olla päivä kasassa.

Jotain tällaista nuorten ajatusmaailmaan sopivaa minä ajattelisin kouluelämään soveltaa. Kyllä siinä kohoaa henki ja haiseekin kaiken sauhuttelun jälkeen.