torstai 23. elokuuta 2012

Ope osti terveyssiteitä

Olisi varsin mukavaa asua eri paikkakunnalla kuin siellä, missä on itse töissä opettajana. Pikkukaupungissa ope on kuin pieni julkkis, jonka tekemisiä, menemisiä ja ostamisia seuraa aina sata silmäparia. Kaupassa käydessä onkin syytä moikata varmuuden vuoksi jokaista, sillä kaikki tuntevat kyllä opettajan, vaikkei itse voikaan muistaa koko kylän lasten vanhempia, siskoja, setiä tai tätejä. Jos kulkee mietteissään ja pohtii, jäikö sitä lauantaimakkaraa vielä jääkaappiin vai ei, voi vahingossa jäädä joku tärkeä henkilö tervehtimättä - esimerkiksi juuri hiuksensa värjännyt, hyllyn takaa kurkkiva rouva, jonka lapsen luokanvalvoja tuli oltua yksitoista vuotta sitten ja jonka näki kolmen vuoden aikana yhden kerran vanhempainillassa.

Jos tervehtiminen jää, niin johan oli ylimielinen ja leuhka opettaja, kerta kaikkiaan. Sellainen se on aina ollut.

Oman paikkakunnan lähikaupasta ei voi myöskään ostaa siideriä, terveyssiteitä, pikkuhousunsuojia, tamponeja tai mitään muutakaan hirveän epäilyttävää, sillä siitä seuraa heti oppilaan raportti koulussa. Saunakalja tarkoittaa, että on juoppo. Jos erehtyy menemään kesällä ystävän kanssa terassille, niin sitten vasta rappiolla onkin. Oman pitäjän kesämarkkinoilla ei ole myöskään järkevää  riekkua, sillä iloiset jälleennäkemiset, tanssiminen ja sen sellainen epäilyttävä käyttäytyminen vasta opetuksen tasosta kertookin. Ravintolaan ei tarvitse edes ajatella menevänsä, sillä silloin kuuntelee koko illan joko entisten (ja humalaisten) oppilaidensa elämäkertoja ja koulumuistoja tai pakoilee vanhempia, jotka tahtovat jutella sekä omien että naapurin lasten koulukäyttäytymisestä.

Kyllä se vain niin on, että opettajan ei ole suotavaa tehdä kauheasti virheitä. Opettajan kuuluu istua kotona ja kutoa sukkaa tai käydä puutyöpiirissä entisöimässä arkkua ja kaappikelloa. Niin on hyvä.

Onneksi en silti ole gynekologi. Olisipa kiva, kun oma opettaja tulisi asiakkaaksi.

11 kommenttia:

  1. Niinpä. Aika ankaeaa on open elämä.
    Ehkä tyydyn tähän harmaan virkamiehen elämään kuitenkin. Ja sympatiani ovat puolellasi. :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks. Ankeuden kultareunana hohtavat kesä, heinä ja elo.

      Poista
  2. Mut hei, poliisinakin olis tyhmää, kun ei vois kävellä enää punaisia päin, ja kaverit nielaisis aina juttunsa, jotka olisivat sisältäneet autoilua ylinopeuksilla. Ja suomen kieltä opiskelleella on tyhmää, kun kukaan ei uskalla lähettää sähköpostia pilkkuvirheiden pelosta. Ainoa mahdollisuus on yrittää madaltaa kynnystä tekemällä niitä reilusti itse! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen äidinkielenopettaja, joten tunnistan tuon viimeisen tyhmyyden sangen hyvin. :D Mutta ei ole tosiaan helppoa poliisillakaan. Eikä papilla.

      Poista
  3. Entä jos psykologi törmää omaan asiakkaaseensa apteekissa kun ostaa peräpukamavoidetta - istuttua kun tulee paljon. Tai psykologi törmää pikku paikkakunnan uimahallin saunassa juuri samana päivänä vastaanotolla käyneeseen perheenäitiin, joka on puhunut pitkään paino-ongelmistaan. Ollaan tervehtimättä tai ei niin tilanne on ... hiljainen. Puhumattakaan niistä ravintolareissuista, ei auta hullaantua tanssilattialla vaikka tulisi kuinka pyllynpyöritystä vaativa kuuma samba, on valittava isommat areenat pyllynpyöritykselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peräpukamavoiteen kanssa häpeävät kaikki, se on selvää. :D Uimahalli on myös paha, opettajillekin. En mene, ellen ole laiha. (Mitä se minusta, psykologi, kertoo?) Minä en oikein enää tiedä, kuka siellä ravintolassa voi käydä. Palkanlaskija? Myyjä?

      Poista
  4. Seuraa nolo tunnustus: Pitkästymisen puuskassa stalkkasin poikani opettajan FB-profiilia (niitä osia mitä siitä ei-kaverille näkyy; kaveeraamista en tietenkään edes harkinnut, jestas sentään mitä sekin pojan kotioloista sen jälkeen ajattelisi jos meitsin statuspäivityksiä yms. joskus näkisi!) ja siellä esiintyi kerran sana "v###u". Pöyristyin ja harkitsen anovani pojalle siirtoa toiseen kouluun.

    Noeivais. Oikeesti vain hämmennyin, koska olin ehtinyt jo stereotypisoida sen opettajan jonkin sortin uskovaksi, koska se opettaa uskontoa muillekin luokille ja piinaa myös poitsun luokkaa tosi vaikeilla ussanläksyillä (tyyliin ekan luokan tokalla kouluviikolla: piirrä jumala!). Oikeasti se profiilistalkkaus kirosanoineen vain nosti open pinnoja minun silmissäni. ;) (Ja edelleen tiedostan, että asian tunnustaminen ei varmaankaan varsinaisesti nosta minun pinnojani kenenkään kirjoissa... mutta silti painan nyt Julkaise ennen kuin tulen järkiini.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä stalkkaan oppilaani, mutta kerron siitä heille (yleensä) etukäteen. Sielläkin on tullut vastaan pari v**tua. Että ihan normaali sinä olet ja tiedonhaluinen yksilö! :D

      Poista
  5. Älä pliis jätä mua jälkkään, mutta olen heittänyt sinua tunnustuksella ;)

    VastaaPoista
  6. Ei hitto! Tuossapa oivallinen aihe eskariinkin: Piirrä Jumala :lol: Tulee hoidettua samalla sekä kuvataiteet että uskontokasvatus.

    /Pau

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisiko tätä jotenkin soveltaa myös yläkoulun äidinkielessä?

      Poista