Olet pitsa

Koulutyö on taas alkanut, hip hei, ja niin sitä on painettu mieleen uusia nimiä, kasvoja ja luonteenpiirteitä taas muutaman päivän edestä. Janikat, Jeminat, Janniinat ja Jennikat ovat iloisesti sekaisin ja saavat kaikki äidinkielestä kympin. Luokan oven avaaminen alkaa taas pian tuntua kotoisalta (pakkohan siihen on tottua), vaikka vielä on perjantaina tuoreita seiskoja ja vaihtuneita ryhmiä, jännitystä ja tutustumista, haistelua puolin ja toisin. Yksi asia ei ole kuitenkaan muuttunut eikä muutu: istun aina pöydällä. Minulla on uusi pöytä, enkä enää edes kaadu.

Tärkeintä koulun aloittamisessa on aina lukuvuoden ruokalista. Opettajat aloittivat tämän syksyn kalakeitolla, mikä oli kieltämättä yllättävä käänne ja pisti yksinkertaisen mielen aivan sekaisin. Millä valtuuksilla mennään muka yhtäkkiä järkyttämään kesälomalta palanneen opettajan mieltä ja vaihdetaan perinteinen nakkikeitto kalakeittoon? Aivan hirvittävää, eikä ihme, että myös tietokoneet ja kopiokone menivät rikki samantien. Se oli myötätuntoprotesti. Itse olin linjastolla niin hämmentynyt, että vallan hairahduin ja otin hätäpäissäni viereisestä kaukalosta kasviskeittoa. Olisin aivan hyvin voinut saada näpeilleni, sillä ilman todistusta ei pidä väärälle ruokakupille opettajan menemän.

Ei kuitenkaan tullut keppiä. Esitin soppaa kauhoessani vähän ymmärtämätöntä ja yksinkertaista, ja  hyvin meni läpi.

Tänään tein tieteellisen testin siitä, mikä kouluruoka olisin. Jokaisen on syytä tietää näin tärkeä asia, joten toivottavasti olette myös ainakin pohtineet asiaa, ellette vielä saaneet siihen tutkimuksellista vahvistusta. Minusta tuli pitsa. Eikä mikä tahansa pitsa, vaan varmasti oikein erityisen hyvä ja mielenkiintoinen pitsa, italialainen! Repikää siitä. Itse olette varmasti kalapuikkoja tai maksapihvejä, sipatteja, silakkalaatikkoja tai kaurapuuropäiviä. Minä en, olen jännittävä pitsa. Herkullinen, rapsakka, venyvä. On oreganoa ja valkosipulia, on täytettä niin että piisaa, tuplajuustot ja kaikki.

Koska on lukuvuoden alku ja into piukassa, tupsahti yhtäkkiä tulemaan laadukas runo. Nauttikaa, juoman kanssa tai ilman.


Pitsaröyhtäys

Tonnikala, ananas, sipuli ja sienet
tästäpä alkaa orgiat pienet.
Rahaa lyön pöytään ja tilausta tiskiin
nyt ollaan matkalla kuntoon riskiin.

Otan mä pitsan kotiin ja syön
röyhtäisen päälle ja avaan vyön.
Sulattelen hetken mut huomaan pian
katsovani peilistä näkyä sian.
Se ei mua haittaa vaan tilaan taksin
kivempi on syödä pitsaa kaksin.
Kaverin siis koukkaan mukaani raflaan
sekin on hulluna pitseriasafkaan.

Huudan jo ovelta tilauksen uuden
salamikin saa nyt tilaisuuden.
Pitsaa haluun mä lisää mahaan tähän
hei pankaahan sitten oreganookin vähän.
Onneksi muistan mä cokiksenkin tilata
meinasin vahingossa nautinnon pilata.

Kasvispitsaa mä vihaan kovin
ja mietin sitä roskaa pitkän tovin.
Kebab tai pitsa kun mennään syömään
ei aleta pakkaukseen light-leimaa lyömään.
Tursutkoon juusto ja valukoon kuola
pitsa on meitsille elämän suola.
Seuraavaksi haluun myös salamia palan 
jottei käy niin että laihtumaan alan.

Pitsani päälle röyhtäisyn päästän
pian mä taas uudet pitsarahat säästän.